Syksyllä jälleen vaeltamaan

Syksyn vaellus lähestyy ja palaset loksahtelevat vähän kerrassaan paikoilleen. Jokaisella vaelluskerralla lisätään hiukan haastavuutta, nyt matkaa tulee tuplasti edelliseen verrattuna.

Kohteeksi valikoitui Kevon kansallispuisto, erityisesti Kevon kanjonialue kiinnostaa. Lisäksi useamman koiraihmisen suusta olen kuullut pelkkää hyvää reitistä koiran kanssa kulkiessa.

Alustava matkasuunnitelma:

Reissu ajoittuu syyskuun loppuun, pidän silloin lomaa kaksi viikkoa.

Autojunalla matkataan Tampereelta Kolariin, junassa yhden hengen koirahytti eli pääsemme Taran kanssa helpolla. Hintaa tulee n. 190€ eli menee melkein tasoihin sen kanssa että itse maksaisi polttoaineet ja majoituksen välillä. Tokihan ajettavaa Kolarista vielä jää hulppeat 500km, tässä vaiheessa jälleen hahmottaa kuinka pitkä maa Suomi on.

Vielä en ole päättänyt paluumatkasta, ehkä ajamme sen,  mutta pilkkoen matkan kahteen pätkään? Yksi houkutteleva ajatus on ajaa itäreittiä Kajaanin kautta jolloin voisi yöpyä Kajaanin seudulla joko hotellissa tai mökissä Vuokatissa. Toisaalta autojunakin houkuttaa myös paluumatkan osalta... se olisi ainakin turvallisin vaihtoehto.

Vaellusreitti ja etapit:

Matkasta on tarkoitus nauttia, niinpä päivämatkat ovat lyhyitä. Telttaöitä kertyy 8, päästään siis ihan kunnolla erämaan makuun.

Etappi
11,0 km	Ganešjávri	Njaggaljávri
12,5 km	Njaggaljávri	Roajášjávri
14,5 km	Roajášjávri	Suohpášája
13,0 km	Suohpášája	Ruktajávri
13,5 km	Ruktajávri	Áhkojoga
10,0 km	Áhkojoga	Kuivi
17,0 km	Kuivi	Roajášjávri
12,5 km	Roajášjávri	Njaggaljávri
11,0 km	Njaggaljávri	Ganešjávri
115,0 km

Ruoka ja varusteet:

Ruokaa lähtee reissuun n. 6kg, lisäksi Taran n. 2kg jotka Tara ainakin näillä näkymin kantaa itse. Taralla on Julius K-9- valjaisiin sopivat sivulaukut, katsotaan kuinka ne toimivat. Pakkaus tuntuu keikkuvan puolelta toiselle mikä voi kipeyttää Taran selkää ja kuluttaa karvaa joten saattaa olla että lopulta kuitenkin kannan Taran ruuat mutta kokeilaan ainakin pari kolme päivää tuota.

Taralle on tarkoitus hankkia oma makuupussi, se lisää molempien mukavuutta.

Taas paimenessa!

Tara pääsi pitkän tauon jälkeen lammaspaimeneen! Kahtena päivänä päästiin oikein kunnolla kokeilemaan hommaa, saatiin 15 lampaan lauma ja iso laidun. Tarkoitus oli kokeilla, alkaako Tara luonnostaan kuljettamaan.

Ja kyllähän sellaisia pieniä välähdyksiä siitä oli mutta paljon oli myös sitä että Tara juoksi pahki laumaan räjäyttäen sen hajalleen. Onneksi tilan koira Ilpo, nuori bordercollie, oli apuna ja kokosi aina kiltisti lauman jotta päästiin kokeilemaan uudestaan. Välillä näytti että koirat yksissä tuumin paimentavat, hauskaa!

Voi olla että palataan taas pienempään laumaan, kunhan uusi tarha valmistuu, Tara ei ehkä oikein vielä hahmota mitä tarkoittaa pitää lauma koossa ja silloin iso lauma on ehkä vähän turhan haastava.

Intoa piisasi ja hauskaa on huomata kuinka paimennus lisää koiran itseluottamusta: on kuin koira kasvaisi aina pariksi päiväksi paimennuksen jälkeen 😀

Ja toisaalta, vaikka intoa onkin, Tara on kuitenkin hyvin kuulolla ja tottelee. Näyttää siis ihan hyvältä jatkoa ajatellen, ehkäpä innostumme kokeilemaan taipumuskoetta Jyväskylässä syyskuussa.

Kisakausi 2017 korkattu

Kisakausi saatiin auki, ja tosi hienosti! Putkiluokassa kuitattiin nollarata ja sijoituttiin kolmanneksi! Mölliradalla ohjaus vähän herpaantui mutta suoritus oli kuitenkin tosi hyvä. On mulla mahtava koira! Kisapaikalla käyttäytyminen oli huippuluokkaa.

 

Tarasta tallikoira - turvavarusteet kuntoon

Tara on äärimmäisen varma koira ulkoillessa - se siis pysyy kontrollissa ja sen saa luokse aina kun pitää. Silti on mahdollista että eteen tulee tilanteita joissa koira yksinkertaisesti pelästyy niin paljon että pakoreaktio ottaa vallan. Erityisesti kun ratsastan maastossa ja Tara on mukana, tilanne voi äkkiä muodostua todella haastavaksi. En tiedä vielä, mutta kuvittelen että käskyjen vastaanottaminen hevosen selästä huutelevalta isännältä ei välttämättä ole yhtä tehokasta kuin "normaalitilanteissa". Panikoiva koira paeta hevosta yhdistäessään pelkotilanteen hevoseen ja silloin hevosen selästä huutelu ei välttämättä tehoa.

JOS Tara päättäisi karata kesken maastolenkin, sen perään olisi hankala lähteä - jos jalkaudun ratsailta, on hevosen kanssa liikkuminen hankalaa ja hidasta, jopa vaarallista tietyissä tilanteissa. Ratsain ei taas pelkäävää koiraa kannata seurata, se vain lisäisi pelkoa. On siis varauduttava toisin.

Tilasin edullisen (42€)  GPS-laitteen jonka voi kiinnittää Taran valjaisiin. Laite painaa vain 50g ja on vesitiivis, se siis ei häiritse koiran liikkumista ja kestää vesisateen tai pulahduksen veteen. Mikäli Tara sattuisi katoamaan, näen sijainnin kartalla muutaman metrin tarkkuudella suoraan kännykän ruudulla. Laitteen toiminta-aika on useita päiviä mikä sekin on hyvä asia. Nyt kun tuota vempelettä olen hiukan testannut, voin vain todeta on loistava kapistus! Kesällä kun suuntaamme ensimmäistä kertaa maastoon, voin olla paljon levollisemmalla mielellä.

Ryhmätreeneistä

Ryhmätreeneissä ollaan palattu loppuvuoden "koekaniinivaiheesta" taas normaaliin rytmiin, nyt siis ihan omat koulutusohjaajamme koutsaavat meitä eikä koutsi aina vaihdu. Tällä on ihan selkeä vaikutus ainakin omaan mielialaan - nyt se on parempi.

Ohessa pieni rataharjoitus jossa viskileikkaus on kankea ja rintamasuunta miten sattuu, siksi koira karkaa kauas, kepeille mennään vasta toisella yrittämällä oikeasta välistä ja muuta pientä... mutta rata menee läpi (olisi toki kisaratana hylky mutta siitä viis). Hyvää ovat Taran kontaktit jotka tarttuvat, Taran into tehdä (tässä on toistoja jo yakana useita joten hyppyjä on kertynyt todella paljon, lisäksi A-este tuntuu olevan rankka) ja toisaalta myös kyky lukea esteitä.

Oma perusohjaus kun alkaa sujua, löytyy Taran nopeuteen vielä ainakin kaksi pykälää lisää.

Videoita

Agilityssakin tapahtuu - olen hiukan lisännyt treenikertoja, päättynelle viikolle niitä kertyi peräti neljä. Niin treeneistä kuin muustakin kertyy videoita, tässä niistä muutama:

Tarasta tallikoira- projekti etenee

Tänään edettiin projektissa - klo 15 oltiin sovittu treffit Bertta-koiran kanssa ja samalla kävi niin hyvä tuuri että myös Mirva oli Keijulla ratsastamassa joten sovittiin että jo tässä vaiheessa tutustutetaan Tara myös Keijuun.
Bertan kanssa leikki menee hienosti ja tyypit tulevat hyvin juttun, siis yksi huoli on vähemmän. Pienen leikkituokion jälkeen suunnattiin kentälle samaa matkaa Keijun kanssa. Hiukan Tara oli varuillaan, mikä onkinparempi kuin se että se hätyyttäisi hevosta.
Kentällä pidin Taraa aluksi hetken kiinni mutta kun Mirva huikkasi Keijun selästä että laske vaan irti jos tuntuu siltä, päästin Taran vapaaksi. Ja hienostihan tuo meni, Tara hakeutui välillä vähän turhan lähelle takajalkoja mutta Keijuhan ei moisesta hätkähdä kun on niin hyvin koiriin tottunut.
Välillä Tara jopa hölkötti Keijun edellä, juuri siinä missä haluankin sen maastossa menevän.
Lopuksi vielä kokeilin, miten hyvin Taralta sujuu paineessa paikkamakuu - yksi erittäin tärkeä turvallisuusasia on saada koira hätätilanteessa "jäädytettyä" paikalleen maastossa. Hiukan jännittyneenähän tuo totteli, mutta ei ihmekään kun toilla puolella on hevonen ja toisella puolella tilan koira. Paikkamakuu pysyi vaikka kiersin Keijua ja liikuin muutenkin ympäriinsä - mahtavaa!
Tästä jatketaan vähän kerrassaan, hyvälle näyttää.