Syksyllä jälleen vaeltamaan

Syksyn vaellus lähestyy ja palaset loksahtelevat vähän kerrassaan paikoilleen. Jokaisella vaelluskerralla lisätään hiukan haastavuutta, nyt matkaa tulee tuplasti edelliseen verrattuna.

Kohteeksi valikoitui Kevon kansallispuisto, erityisesti Kevon kanjonialue kiinnostaa. Lisäksi useamman koiraihmisen suusta olen kuullut pelkkää hyvää reitistä koiran kanssa kulkiessa.

Alustava matkasuunnitelma:

Reissu ajoittuu syyskuun loppuun, pidän silloin lomaa kaksi viikkoa.

Autojunalla matkataan Tampereelta Kolariin, junassa yhden hengen koirahytti eli pääsemme Taran kanssa helpolla. Hintaa tulee n. 190€ eli menee melkein tasoihin sen kanssa että itse maksaisi polttoaineet ja majoituksen välillä. Tokihan ajettavaa Kolarista vielä jää hulppeat 500km, tässä vaiheessa jälleen hahmottaa kuinka pitkä maa Suomi on.

Vielä en ole päättänyt paluumatkasta, ehkä ajamme sen,  mutta pilkkoen matkan kahteen pätkään? Yksi houkutteleva ajatus on ajaa itäreittiä Kajaanin kautta jolloin voisi yöpyä Kajaanin seudulla joko hotellissa tai mökissä Vuokatissa. Toisaalta autojunakin houkuttaa myös paluumatkan osalta... se olisi ainakin turvallisin vaihtoehto.

Vaellusreitti ja etapit:

Matkasta on tarkoitus nauttia, niinpä päivämatkat ovat lyhyitä. Telttaöitä kertyy 8, päästään siis ihan kunnolla erämaan makuun.

Etappi
11,0 km	Ganešjávri	Njaggaljávri
12,5 km	Njaggaljávri	Roajášjávri
14,5 km	Roajášjávri	Suohpášája
13,0 km	Suohpášája	Ruktajávri
13,5 km	Ruktajávri	Áhkojoga
10,0 km	Áhkojoga	Kuivi
17,0 km	Kuivi	Roajášjávri
12,5 km	Roajášjávri	Njaggaljávri
11,0 km	Njaggaljávri	Ganešjávri
115,0 km

Ruoka ja varusteet:

Ruokaa lähtee reissuun n. 6kg, lisäksi Taran n. 2kg jotka Tara ainakin näillä näkymin kantaa itse. Taralla on Julius K-9- valjaisiin sopivat sivulaukut, katsotaan kuinka ne toimivat. Pakkaus tuntuu keikkuvan puolelta toiselle mikä voi kipeyttää Taran selkää ja kuluttaa karvaa joten saattaa olla että lopulta kuitenkin kannan Taran ruuat mutta kokeilaan ainakin pari kolme päivää tuota.

Taralle on tarkoitus hankkia oma makuupussi, se lisää molempien mukavuutta.

Taas paimenessa!

Tara pääsi pitkän tauon jälkeen lammaspaimeneen! Kahtena päivänä päästiin oikein kunnolla kokeilemaan hommaa, saatiin 15 lampaan lauma ja iso laidun. Tarkoitus oli kokeilla, alkaako Tara luonnostaan kuljettamaan.

Ja kyllähän sellaisia pieniä välähdyksiä siitä oli mutta paljon oli myös sitä että Tara juoksi pahki laumaan räjäyttäen sen hajalleen. Onneksi tilan koira Ilpo, nuori bordercollie, oli apuna ja kokosi aina kiltisti lauman jotta päästiin kokeilemaan uudestaan. Välillä näytti että koirat yksissä tuumin paimentavat, hauskaa!

Voi olla että palataan taas pienempään laumaan, kunhan uusi tarha valmistuu, Tara ei ehkä oikein vielä hahmota mitä tarkoittaa pitää lauma koossa ja silloin iso lauma on ehkä vähän turhan haastava.

Intoa piisasi ja hauskaa on huomata kuinka paimennus lisää koiran itseluottamusta: on kuin koira kasvaisi aina pariksi päiväksi paimennuksen jälkeen 😀

Ja toisaalta, vaikka intoa onkin, Tara on kuitenkin hyvin kuulolla ja tottelee. Näyttää siis ihan hyvältä jatkoa ajatellen, ehkäpä innostumme kokeilemaan taipumuskoetta Jyväskylässä syyskuussa.