Kokonaiset kaksi päivää nahkalaumassa, odotukset olivat korkealla jo ennen tapahtumaa ja voi pojat että odotukset täytyyivätkin ja saatiin jopa enemmänkin irti kuin osasin odottaa!
1. päivä - hakutreeni
Ensimmäinen päivä alkoi "hakumetsällä", kokoonnuimme huoltoaseman pihalle jossa lastauduimme vähän vähempään automäärään - Tara pääsi Doris-siskonsa kanssa samaan autoon.
Perillä metsässä toiminta alkoi tallaamalla metsään hakualue - alueen keskilinjan molemmin puolin marssittiin avorivistössä tallaten maastoon kutakuinkin suorakaiteen muotoinen alue. Oletin tallaamisen liittyvän hajujäljen sotkemiseen ja selvisihän se, eli koska koiran halutaan etsivän maalimies pusikosta ilmassa olevan hajun avulla eikä maassa olevaa jälkeä seuraamalla, on tallaaminen paikallaan. Ilmajäljestä vissiin puhutaan...
Koulutuksen vetäjän perusperiaate tuntui olevan KISS (Keep It Simple Stupid), hyvin suoraviivaista turhaa näpräämistä välttävää. Juuri tuo hankalaksi tekeminen tuntuu olevan helmasynti koiran ja miksei vaikka hevostenkin kanssa toimiessa, siksi Antin opastus oli vähintäänkin hyvää kuultavaa.
Päällimmäisenä jäi mieleen, kuinka tärkeää on saada koira kulkemaan suoraan ja epäröimättä osoitettuun suuntaan, osoittamisen oikeanlainen suoritus ja toisaalta myös maalimiehen tärkeä rooli koiran tsemppaajana kun koira maalimiehen löytää. Tämä omaan muistiooni ylös - jos joskus treenaamme, pitää ehdottomasti varmistaa että maalimies tekee löytämisestä maailman parhaan asian koiralle!
Kun koira kulkee halutulla tavalla 50m piston oikeaan suuntaan, sitä voi ryhtyä opettamaan kääntymään 90-astetta niin että se alkaa kulkea keskilinjan suuntaisesti, etäisyys säilyttäen. Tämä näytti olevan ilmeisen haasteellista :)
Kuten kaikessa koirakoulutuksessa, tässäkin on syytä tehdä asiat osaajien kanssa... kysäisin Antilta myös, onko mitään mitä voisi treenata ilman maalimiestä... ei kuulemma oikein ole.... eli paitsi että pitää saada kouluttaja, pitää myös kasata hakuryhmä. Toivottavasti Mikkelistä ja lähialueilta löytyy osaajia ja innokasta porukkaa joka huoli mukaan, oli sen verran kivan tuntuista hommaa että ihan ehdottomasti on päästävä kokeilemaan enemmän!
Me "möllitkin" pääsimme loppupäivästä testaamaan haun alkeita, Tara sai rynniä neljän metsässä lymyilevän perään ihan luvan kanssa. Ihan alkuvaiheissa toki maalimies oli reilusti näkyvissä, lähellä ja vielä houkutteli koiraa - koirille siis väännettiin rautalangasta että a) on ihan jees sännätä kohti maalimiestä luvan kanssa ja b) maalimiehen luo pääseminen on huippua koska siitä seuraa leikkiä ja herkkua!
Lopuksi vielä seurasi leikkihetki Taran veljen Retzkyn kanssa joka olikin aivan hulvatonta menoa! Retzky oli todellinen herrasmies ja antoi paljon pienemmän ja heikomman siskonsa voittaa painissa :D
Illalla grillailtiin Taran odotellessa (nukkuessa) autossa ja lopuksi vielä ajettiin Tampereelle ja yövyttiin hotelli Tammerin hulppeissa puitteissa - Taralle oli onneksi oma oikea peti eikä mitään koiranpetiä joten mikäs oli ollessa. Iltakävelyt vielä Tammerkosken rantamilla ja olikin aika vetäytyä katsomaan lätkämatsia ja nukkumaan.
2. päivä, aksaa!
Aamiainen, kuten muukin hotelli Tammerissa yllätti positiivisesti. Alkuun Sokos-hotelli- mielikuva hiukan mietitytti mutta hotellissa ei ollutkaan ketjuhotellin hirvityksiä. Aamiaisella ei ollut iänikuisia juoma-automaatteja ja kapselikahvia vaan tarjoilija kävi päydässä kysymässä millaisena kahvini haluan ja tarjoili sen suoraan pöytään. NÄIN sen pitää olla, ketjuhotelleissa vain kovin usein ollaan kuin huoltamon baarissa. Ja sitten ylimääräinen plussa - aamiaisella oli myös mustaa makkaraa. Nam! Ai niin, koiralle oli hotellin puolesta tervetuliaispaketti - herkkuja, puruluita ja rulla kakkapusseja. Mainiota!
Agility-päivää mentiin viettämään LeVeK:in kentälle. Puitteet olivat todella hyvät ja niin oli toimintakin. Kuten edellisenä päivänä, tarjolla oli erinomainen tietopaketti kun sai seurata kokeneempien treeniä - juuri tämä kuunteluoppilaana olo on tärkeää.
Agility(kin) on minulle uppo-outo laji, vaan ei ole enää. Jokunen termikin jäi mieleen mutta tärkeimpänä muutama perusasia. Esimerkiksi ohjaajan liikkuminen ja tilan hahmottaminen on paljon tärkeämpää kuin kuvittelin. Yhtymäkohtia esteratsastukseen on valtavasti - "pehmeä katse" on ratsastuksesta tuttu asia joka pätee myös agilityn hallitsemiseen. Esteet ovat pienoisversioita esteratsastuksen vastaavista: on okseria, pystyesteitä, jopa bankettia vastaava pöytä. Toki on esteitä joita hevospuolella ei käytetä, kuten keinulauta tai putki.
Mieleen jäi koiran ohjaaminen aina koiran puoleisella kädellä, kontaktien treenaamisessa alun tekeminen namittamalla (Tara oli heti juonessa mukana). Tosin kontakteja treenataan valvovan silmän alla, niin kuin oikeastaan kaikkea muutakin kunhan päästään kurssille ja ryhmään.
Ai niin, Taran ensikokemus putkeen oli positiivinen! Siis varmaan 3m putki, joka alkuun oli suorana, meni ihan kivasti ja panikoimatta. Itse en oikein tajunnut juosta vierellä joten muutaman kerran pikkun nahkiainen pullahti takaisin mutta pääosin meni putken ihan mallikkaasti. Eikä putken laittaminen mutkallekaan haitannut. Saipa Tara vielä pienen putki-este- yhdistelmänkin mennä, hienoa!
Putkea treenattiin niin että ihan sen päässä odotti nami, pikkuhiljaa nami siirtyi kauemmas putken suulta.
