Koulunpenkillä

Blogiin kirjoittelu on ollut jäähyllä, Taran kuulumiset ovat olleet Facebookin "Päivän Tarat"-päivitysten varassa.

Tänään alkoi pentukurssi, vetäjänä Mila Häkkinen. Kurssi on ns. yleiskurssi eli emme varsinaisesti perehdy mihinkään lajiin vaan harjoittelemme perusasioita laajasti. Mila ottaa kuitenkin jokaisen koirakon tavoitteet huomioon ja kiinnittää huomiota esim. siihen että tokoon suuntautuva tekee harjoitukset "tokomaisesti".

Kurssilaisia oli kuusi ja paikkana Musti & Mirrin piha keskustassa, siis erittäin vaativa ympäristö! Toisaalta hyvä että ei liian hygieenisessä ympäristössä toimita, ja kun tuossa tulee onnistumisia, voi olla varma että onnistuu missä vain! Itseasiassa kun kotona kokeilin tunnin tehtäviä, ne olivat todella helppoja...

Alkuun opeteltiin kontaktin ottamista, nami molempiin käsiin ja kädet vähän sivuilla. Kun koira otti katsekontaktin silmiin, seurasi heti välitön palkitseminen. Omat huonot tavat tässä olivat se että helposti sorruin itse hakemaan katsekontaktia sensijaan että olisin odottanut sitä koiralta. Toinen helmasynti oli kiitoksen lisäksi koiran taputtelu suullisen kiitoksen ja herkun lisäksi.

Taralla oli massu turhan täynnä mikä vei terän namipalkinnosta ja keskittyminen oli sen mukaista. Lääkkeeksi määrättiin nälkä - seuraavaan treeniin mennään nälkäisen Taran kanssa. Muutama hyvä kontakti kuitenkin tuli.

Kokeilimme myös istumista ja siitä paikalleen jäämistä. Se sujui alkuun kivasti, Tara istui pyynnöstä ja minä peruutin hihnan mitan. Luvalla sai sitten tulla luokse. Tosin tähänkin mielenkiinto lopahti hetken päästä ja kaverit alkoivat taas kiinnostaa enemmän.

Lopuksi tehtiin vielä kontaktiharjoitus kävellessä, namit siis vasemmalle ja koira kulkemaan vierellä. Kun tuli katsekontakti, seurasi välitön palkitseminen. Alkuun tämä oli yhtä vetämistä mutta sitten tuli monta hyvää seuraamista. Ihan selkeästi ollaan tehty liian vähän töitä hihnassa, metsässä vapaana on ollut hallitsevaa ja se näkyy. Treenipaikat ovat olleet turhan yksipuolisia viimeaikoina, nyt lisätään monipuolisuutta.

Sunnuntain kaupunkireissu

Tällä kertaa Mikkelin nähtävyyksistä tutustuttiin Naisvuoreen ja sieltä käppäiltiin ihmettelemään tivolin kieppuvia vempeleitä, nyt ihan tivolialueen sisäpuolelta. Lopuksi käveltiin vielä kesätori ristiin rastiin. Ansaitut rapsutukset tuli torimyyjäpariskunnalta Kotipihassa sai sitten vielä telmiä naapurin Roope-koiran kanssa.

Kaupunkiseikkailu

Eilisen metsäreissun jälkeen vastapainoksi teimme kaupunkiseikkailun - vaikkei tästä keskustaan olekaan kuin reilut 3km, hyppäsimme paikallisbussiin. Kuten arvata saattaa, Tara oli stara ja otti kaiken irti ihailuista. Bussissa oli jänskää katsoa ikkunasta ja bongata kyytiin nousijoita.

Kaupungilla kierreltiin väkijoukossa - kesä, tori ja sirkus olivat houkutelleet väkeä ihan ruuhkaksi asti. Se ei urheaa tutkimusmatkailijaa lannistanut mutta koska kaikkia ei voinut moikata, tulikin kaupungilla liikkumisesta yllättäen helppoa! Kirkkopuistossa istuskeltiin varjoisalla penkillä maailman menoa ihmettelemässä ja katsellen sirkustouhuja.

Aikamme istuskeltuamme suuntasimme satamaan, sielläkin oli paljon väkeä kesäpäivää viettämässä. Satamakioskin jätskijonossa jonotettiin kiltisti vuoroamme ja mentiin laiturin penkille ihastelemaan laivoja. Jonossa Taralla oli koirakamukin, vanha russeli josta ei oikein ollut leikkikaveriksi mutta kiva tuttavuus silti. Koira tuli isäntineen vielä myöhemmin juttelemaan ja kehui Taran luonnetta, itsellään oli aikanaan ollut collie ja niinpä hänestä oli hienoa nähdä collie joka ei ole arka.

Jätskien ja juomatauon jälkeen (minulla on AINA vesipullo mukana Taralle) käveltiin Kenkäveroon katselemaan heinätöitä, siellä on vuotuinen MTK:n poppoon järkkäämä heinätalkootempaus jossa porukka saa käydä nostelemassa heinää seipäille.

Nyt on koira poikki, ruoka maittoi kun päästiin kotiin :)

Luontopolulla

Hellepäivät jatkuvat, niinpä etsittiin vähän vilpoisampaa paikkaa veden ääreltä ja päädyimme Säynätin ulkoilualueelle. Säynätti on tuttu paikka mm. siitä että olen käynyt siellä hevosella maastoreissussa. Paikka on upea - kallioisia rantoja, hyvin merkityt luontopolut joiden varrella laavuja ja tulentekopaikkoja. Ja mikä parasta, tuolla on hyvin vähän ihmisiä joten päästiin liikkumaan vapaasti ja Tara irrallaan. Isäntä pääsi uimaan ja Tarakin tassupohjaa.

Koiratreffipäivä

Päivään mahtui peräti kahdet koiratreffit. Ensin ennen puoltapäivää käytiin moikkaamassa Lyyliä. Lyyli oli tähänastisista koirakamuista Taralle mieluisin - molemmat muuttuivat täysin kuuroiksi isäntien huuteluille :D

Iltapäivällä mentiin moikkamaan Sannaa ja Sannan kahta koiraa, collie Kamua ja irkkusetteri Toraa. Paikaksi valittiin iso pelto mutta koska oli hellepäivä, ei oikein riehakasta leikkiä syntynyt. Tara meni kamun varjoon viilentymään, fiksu koira :)

Jälleen todella hyvät koiratreffit, tähän saakka kaikki on mennyt hyvin ja aina Tara on heti alkanut leikkiä reippaasti ja rohkeasti.

Nalle ja pallo

Tara on oppinut tunnistamaan pallon ja nallen. Kun molemmat ovat lattialla, se käy "merkkaamassa"  kuonolla tai etutassuilla sen, kumpaa pyydän. Pitkästi on matkaa täydelliseen suoritukseen ja siihen että lisään seuraavan esineen ja noudon tuohon, mutta lupaava alku :)

Rokotuspäivä

Taran oli aika saada ensimmäiset rokotuksensa. Eläinlääkäriasema Animagi on mukavasti 800m päässä joten autossa ei tarvinnut pitkään kärvistellä. Perillä alkuun vähän jännitti kun oli kauheasti hajuja mutta häntä nousi parin minuutin jälkeen. Tara sai ihan ansaitut kehut rohkeudestaan, hirmu hyvin hän käyttäytyi vaikka kovin innokas olikin.

Madotus oltiin hoidettu kuntoon edellisenä viikonloppuna joten sekin homma oli reilassa.

Itse rokotus sujui eleettömästi - pöydällä seisomista oltiin jo etukäteen opeteltu ja lääkärintutkimus meni mallikkaasti.

Hampaiden osalta lääkäri ehdotti pienen kokokumisen pallon hankkimista - alaleuka on sen verran kapoinen että alakulmahampaat hiertävät vähän yläleuan ikeniä. Sopivan pieni pallo edesauttaisi alakulmahampaiden välin levenemistä, siispä se ostoslistalle!

Etujalkojen asennosta tuli myös vinkkiä - nyt ne kääntyvät aavistuksen ulospäin mikä kuulemma johtuu nopeasta kasvusta. Ei kuulemma ole vielä ollenkaan paha mutta sitä on syytä seurata ja pienentää ruuan energiamäärää tarvittaessa.

Kaikin puolin tarkastuksessa kaikki oli mallikkaasti, korvat kunnossa, sydän- ja keuhkoäänet puhtaat, takapää siisti ja kunnossa, silmät ok eli oikein hyvä on tilanne :)

Kasvatusasioissa ollaan lisätty pari uutta asiaa listalle. Jo aiemmin aloitettu "jätä"-sanan harjoittelu on siirtynyt toiseen vaiheeseen - nyt herkkua ei saa enää itse ottaa maasta, vaan se tarjotaan onnistuneen rauhaan jättämisen johdosta kädestä. Uskomattoman hyvin Tara ymmärsi mistä on kyse. Kun kiusaus kasvaa oikein suureksi, sen ratkaisu on jokin oheistoiminta. Niinpä siis yllättäen kuonoa alkaa kutittaa, pitää kävellä tuolin ympäri tai sitten vain poistua paikalta :D. Pikkuhiljaa siirretään tuo myös ulos, perusajatuksena se, että kaikki syötävä tulee joko ruokakupista tai kädestä. Tämä toimi aikanaan Kitan ja Tarran kohdalla, toivottavasti päästään Taran kanssa samaan. Kun lenkillä ei napsita mitä sattuu, vähenee mm. riski saada ulkoa haitallisia makupaloja... Mikkelissäkin on ollut useita myrkkylihapullatapauksia... :(

Iiris, vanha tuttu

Iiristä päästiin moikkaamaan toistamiseen. Mennessä aasi säikäytti huudollaan Taran pahanpäiväisesti ja se säntäsi parinsadan metrin matkan takaisin autolle. Iiris juoksi perään ihmettelemään mikä sille oikein tuli. Kun kolmeen pekkaan tultiin takaisin, ei enää pelottanut ja leikki Iiriksen kanssa saattoi alkaa.

Melissa-heppaa Tara pääsi tutkailemaan oikein läheltä. Melissa lopulta vähän hermostui pennun tungetteluun ja uhkaili - Tara taisi luulla sitä leikiksi kun ei oikein ottanut opikseen.



Lampaat olivat Tarasta kivoja, ne eivät paljoa stressailleet vaan tulivat uteliaasti tekemään tuttavuutta.

Reissu Keuruulle

Tehtiin Taran kanssa reissu Keuruulle, siellä on maastoesteradan kunnostus menossa ja minua kiinnosti käydä katsomassa millaisia ratkaisuja siellä on tehty. Ja tietenkin tärkeimpänä syynä reissuun oli tieto siitä että siellä olisi myös koirakavereita odottamassa ja tilaa temmeltää.

Kaikkiaan kavereita tuli neljä, ja hienoja kavereita olivatkin! Tara alkoi välittömästi leikkimään ja saikin kehuja muilta koiraihmisiltä rohkeudestaan. Meno oli hurjaa, pitkin mäntykangasta kiidettiin ristiin rastiin. Todella hyvä reissu ja jälleen yksi erinomainen kokemus muista koirista joka auttaa sosiaalistumisessa. Seuraavat koiratreffit ovatkin siten lauantaina Mikkelissä, alkuviikosta vielä kahdet muut eli paljon on hyviä leikkikavereita tutustuttavaksi :)

Visiitti Mikkelissä

Tehtiin jälleen yönylikeikka Mikkeliin, kasvatetaan Taran reissuhermoja ja vähän kerrassaan opetellaan kerrostaloasumista.

Jälleen tuli treenattua yksinoloa ja sehän sujui - kävin ensin reilun tunnin laittelemassa tuttavan tulostinta ja sitten illemmalla vielä ratsastamassa. Molemmilla kerroilla Tara malttoi olla kiltisti eikä ikävöinyt perään. Muutenkin paikat ovat jo käyneet tutuksi sen verran että hissiin meno ja ovista kulkeminen luonnistuu mainiosti, alkuun ne vähän jännittivät mutta nyt mennään häntä iloisesti heiluen :)

Hyvin nukutun yön jälkeen käytiin taas yhdellä uudella tallilla, Tara leikki innolla Nöde-koiran kanssa. Hevoset eivät juuri kiinnosta, katselee vaan että tuossa noita taas on ja jatkaa omia touhujaan.

Illaksi ajettiin takaisin Muurameen jossa iso piha antoi puhtia hirmuiseen ralliin!

Uutena opeteltavana asiana on nyt "oma peti". Muutaman toiston jälkeen se sujuu jo kohtuullisesti, jääminen siihen ei vielä niinkään.

Taluttimessa kävely on jo melko mallikasta jos ei ole enemmälti häiriötekijöitä.

Tara kyttäyskameran kuvassa. Hyvin menee :)

Normipäivä

Vähän laiska päivä takana, harjoiteltiin uutena asiana "jätä"-sanaa, aikas kivasti meni jakeluun mutta paljon on vielä tekemistä. "oma peti" oli myös harjoituksen aiheena, sekin tuntui luonnistuvan mutta tottakai toistoja tarvitaan hirmuinen määrä jotta asioista tulee itsestäänselviä rutiineita.
Iltariehumiset Tara hoiti omatoimisesti ja juoksenteli pihaa ristiin rastiin muovikippo suussa. Välillä dippasi molemmat jalat kastelukannuun ja jatkoi taas.
Etupihasta näyttää tulleen vessa, Tara kipittää aina sinne asioille mutta ei juuri muuten viihdy siellä.
Nyt ollaan riehumisleikkejä vähän vähennetty ja tilalle tuotu nenäleikit. Ainakin tänään näytti jo koira olevan rauhallisempi ja ne kaikkein rajuimmat hampaankäytöt nilkkoihin ovat vähentyneet.

Juhannuspäivä 2014

Juhannuksen kunniaksi suurennettiin ulkotarhaa, joka kyllä jo hyvin suuri olikin. Nyt tuli mukaan etupihakin ja siitäkös Tara innostui - kauheata rallia piti päästellä ees taas! :D

 

Nyt käytiin myös ensimmäisellä "oikealla" lenkillä. Vaikkei tuon ikäinen vielä lenkkeilyä tarvitsekaan, koulutusmielessä käytiin kävelemässä metsäteillä. Tara sai pari kaveriakin vastaantulevista koirista, tutustuminen oli tosi hyvä nuuhkimisineen ja pienine leikkeineen. Tara jäi hinkumaan kavereiden perään, olisi ressukka halunnut leikkiä...

Oikein hyvälle näyttää tuokin puoli, Tara on joka suhteessa tosi helppo ja tasapainoinen tapaus.

Juhannus

Tänään on ollut vähän rauhallisempi päivä, kiva huomata että Tarasta saa myös kaverin päikkäreille.

Tara osaa jemmata kuin isot koirat konsanaan, nyt piiloon meni possunkorva joka kaivettiin grillin viereen ja huolellisesti, HYVIN huolellisesti peitettiin heinillä. Illemmalla sitten korva haettiin sisälle ja samalla huolellisuudella se jälleen peiteltiin, tällä kertaa torkkuhuovan uumeniin :D

Tara myöskin avusti lipunnostossa varsin ansiokkaasti!

Taran kotipäivä

Tänään Tara oli ensimmäistä kertaa pitkään yksin - kokonaista kolme tuntia. Yksinoloa on toki harjoiteltu vähän kerrassaan aina pidempiä ja pidempiä aikoja. Tänään tehtiin aamupäivällä yksi harjoitus jossa minä menin saunaan piiloon tunniksi ja seurasin web-kamerasta touhuja. Tara meni melkein heti, pienen piipittelyn jälkeen, nukkumaan. Ja sama homma sitten iltapäivällä kun kävin tallilla. Aina välillä vilkaisin kameran kuvaa ja ihan rauhallisestihan hän homman otti, oikeastaan nukkui koko ajan.

Päivään mahtui muutakin - ensin käytiin moikkaamassa Korhosen Elinaa ja sitten ajeltiin vielä opistolle. Taralla oli riemu päällä kun sai isolla vastaleikatulla nurmikolla päästellä niin paljon kuin jaloista pääsi... ja kovaa pääsikin! Täysin sumeilematta lähtee pentu leikkimään ventovieraiden kanssa edelleen, hyvä juttu :) Opistolla olikin iso sakki leikittämässä neitiä.

Illaksi ajettiin jälleen Muurameen, matkanteko on TODELLA helppoa nyt kun reissaaminen sujuu auton takaosassa, tyyppi kyytiin ja menoks. Ja autoon meno tuntuu olevan mieluisaa, monesti Tara itse jo pyrkii kyytiin, ei vain pääse, pätkä kun vielä on :D

Eläinmaailman ihmeitä

Tänään oli vuorossa eläinkavereihin tutustuminen Mikkelissä, siispä Tara aamulla takaboksiin ja menoksi.

Todella hyvin menee takaosassa matkustaminen vaikka alkuun Tara vähän mieltään osoittikin. Tehtiin yksi harjoituspysähdys Jyväskylä -Mikkeli- välillä. Hienosti tehtiin molemmat tarpeet bussipysäkin heinikkoon vaikka ohi ajava rekka vähän aluksi säikäyttikin. Tara odottaa ihan hyvin poispääsyä, se ei ainakaan vielä pyri itse pois takaosasta.

Mikkeliin päästyämme käytiin vähän kävelyllä tulevissa maisemissa lenkkipolulla, sitten nukuttiin kunnon päikkärit!

Päikkäreiden jälkeen olikin sitten päivän kohokohdan vuoro - hypättiin jälleen autoon ja hurautettiin Arpiaisen Susannan luo moikkaamaan Iiris-koiraa ja muita eläimiä. Iiris otti Taran upeasti vastaan, Taraa vähän jännitti mutta silti leikitytti ihan urakalla! Kun koirat olivat tarpeeksi temunneet keskenään, kävelimme neljään pekkaan katsomaan muita ystäviä. Aluksi Tara ei edes meinannut  tajuta muita kun Iiriksen kanssa oli niin kivaa murra sitten kun hoksasi Elmeri-aasin, meni nuuhkimaan turpaa ja ponikin tuli nuuskittua samalla. Fiksusti otti vähän etäisyyttä jos jompi kumpi teki äkkinäisemmän liikkeen.

Isot hepat Vares ja Melissa olivat vähän pelottavia, Vareksen turpakin kun on isompi kuin Tara! Mutta Vares on itse lempeys ja kun se puhisi lämmintä ilmaa sieraimistaan, Tara rentoutui mutta piti silti varuulta vähän välimatkaa :D

Lampaat olivat kova juttu, niitä piti päästä moikkaamaan ihan läheltä - Tara änkesi aidan läpi lampaiden luo. Paimenkoiran vikaa, ihan selvästi. :)

Käynti oli aivan älyttömän hyvä - Iiris oli juuri sopiva koirakamu, rauhallinen mutta leikkisä. Ja Tara yllätti rohkeudellaan muiden eläinten kanssa, ja mikä parasta, se ei haukkunut niitä! Jos tuo linja pysyy, tulee Tarasta ihanteellinen tallikoira :)

 

Sadesään hupia

Siskoksen Ella ja Siiri kävivät Taraa katsomassa, kaikki kolme innostuivat toisistaan ja Taran meno äityi hurjaksi - hienosti näköjään Tara pärjää ihan pienten lasten kanssa.

Päivä oli kolea ja sateinen, niinpä suurin osa ajasta oltiin sisällä ja nukuttiin monet päikkärit. Takan edessä köllöteltiin viltillä, Tara tykkää kiilata kylkeen kiinni nukkumaan :)

Ruoka on nyt pari päivää maistunut Taralle ihan kunnolla, kuppi on tyhjä joka kerran.

Iltariehunta oli tänään poikkeuksellisen kovaa, eivät meinanneet kierrokset millään laskea. Ulkona pallon ja kukkapurkin perässä Tara olisi vaikka kuinka kauan.

Tänään oli puntaripäivä (tiistaisin), nyt vaaka näytti 5,8kg, ihan kivasti kertyy painoa lisää tasaiseen tahtiin. Viikossa on tullut painoa 600 grammaa.

Autoilua ison koiran malliin

Tänään reissattiin autossa - nyt otettiin tavoitteeksi päästä kopassa matkustamisesta eroon ja reissata ihan kuin isotkin koirat, auton takaosassa.

Muutaman kerran ollaan tuota treenattukin ja nyt lähdettiin käymään ihan Jyväskylässä asti. Alkumatkasta n. 10min. oli vähän levotonta piipitystä ja pientä tassulla kaivamista mutta sitten se loppui ja uneliaisuus voitti.

Matkalla käytiin Plantagenissa, hautausmaalla ja kaupassa. Minä olin autossa kaverina pysähdysten ajan. Hautausmaalla jaloiteltiin ja leikittiin kävyillä, kirkon kellojen soitto oli tosi mielenkiintoinen juttu.

Takaosassa matkustamiseen tottuminen kävi hetkessä, luulen että jatkossa voidaan reissata ilman koppaa ihan mainiosti. Takosassa on "reissupeti", matala pahvilaatikko ja viltti - siinä on mukava makoilla kun saa tuen joka puolelta eikä kieri ympäriinsä mutkissa.

Illalla käväisi vielä vieraisilla naapurin pikkutyttö äitinsä kanssa, oikein hienosti osasi Tara olla pikkuisen kanssa vaikka olisi tehnyt mieli leikkiä.

Eiköhän tälle päivälle ole taas tarpeeksi kaikenlaista koettu ja uutta nähty, nyt voidaan asettua iltalevolle. :)

Kuvissa korvat jälleen liimattuna, päivän annoin niiden olla vapaana ja vielä näytti toinen sen verran kevyeltä että ajattelin pistää kiinni.

Isäntä reissussa

Minä lähdin Mikkeliin perjantaina ja Tara jäi mummolaan hoitoon. Ja hyvässä hoidossa olikin, lauantai-iltana oli odottamassa kaksisivuinen raportti! :D

Tara on helppo, se jää ihan muitta mutkitta hoitoon eikä kaipaile perään. Sama myöskin kun tulen takaisin - ei mitään riehumista vaan vain toteamus että "jaa, toi tuli". Edellisten koirien kanssa oli hiukan ongelmallista se valtava riehuminen minkä jälleennäkeminen aiheutti, se oli käytännössä omaa syytä, aikanaan itse sorruimme siihen että vöyhkäsimme kun tulimme ja tokihan se koiriin tarttui. Nyt kun tulen paikalle, en hetkeen huomioi mitenkään vaan käyttäydyn ihan kun en poissa olisi ollutkaan. Tuntuu toimivan  ihan hyvin.

Sadepäivä, laiska päivä

Sadepäivä pakotti ottamaan vähän rauhallisemmin, vaikka kahdet riehumisleikit onkin jo otettu. Taas tutustuttiin uusiin ihmisiin - Taralle ei näytä olevan mikään ongelma ottaa uusia ihmisiä vastaan, aina samalla luottavaisella tavalla menee suoraan moikkaamaan ja leikkimään.

Yö nukuttiin pihamökissä ja vaikka harakat ropistelivat katolla ja aamukuudelta ohi ajoi iso työkone ryskyen, ei meillä ihmetelty vaan unia jatkettiin korvien höristyksen jälkeen. Käytännön syistä en ole nukkunut lattialla Tarana kanssa sitten ensimmäisen yön, mökissä Tara pääsi samaan sänkyyn nukkumaan ja kylläpä tyyppi olikin onnellinen!

Pallohullu

Tennispallon haku on nyt kova sana - tyyppi vetää ihan himona pallon perään ja hullun raivolla juoksee tuomaan sen. Minusta vähän on outoa että tämä toimii näin hyvin, onnistumiset ovat 10/10. Jos vähän meinaa keskittyminen herpaantua, riittää että sanoo nimen niin Tara on taas täydessä työssä.

Namipalkkiot tuntuvat toimivan paremmin kun lelut, ehkä lelut ovat huonot? Ostin pienen aktivointipatukan mutta sekin on vähän iso kunnon otteen saamiseksi, sukka on ollut kohtuu hyvä.

Pauketta ja pärinää

Tänään tuli vähän ääniherkkyyden testausta... mattojen piiskaus oli vähän pelottavaa ja varmuuden vuoksi piti kipaista sisälle. Sen sijaan pärisevä ruohonleikkuri oli ihan jees, Tara napitti ihan vieressä kun pärisyttelin ja jossain vaiheessa sitten jätti isännän puurtamaan kun meni itse sisälle nukkumaan. Reilu peli!

Käytiin myös nukkumassa päikkärit pihamökissä, sateen ropina kattoon, naapurin nurmikkotrimmeri ja koirien haukunta olivat taas ihan uusia ääniä mutta päikkärit veivät kaikesta voiton :D

 

 

 



 

Koska luokse tuleminen ja istuminen pyynnöstä alkavat jo toimia, tänään opeteltiin maahan menoa. Melko nopsasti tuntui menevän jakeluun, tosin ei niin hyvin kuin istuminen. Nyt vaan vahvistellaan ja sitten päästään vähän vaativampien juttujen kimppuun :)

Hurja meno jatkuu

Aamu alkoi Taran varovaisella herätyksellä - se istua napotti sängyn vieressä ja tuijotti niin kauan että sai kontaktin. Pari pissiä oli yön aikana ilmaantunut sanomalehdelle ja kun avasin ulko-oven, kipaisi Tara reippaasti ulkona tekemässä molemmat asiansa. Näyttää siis jo olevan niin sisäsiisti kuin tuon ikäinen voi, pyytää tarvittaessa ulos. Kun sitten jossain vaiheessa pidätyskyky kehittyy, ei enää aamuisinkaan tarvitse löytää märkää sanomalehteä. Erittäin hyvälle näyttää :)

Ja sitten alkoi leikki... aamun ensimmäinen leikki on vähän rauhallisempi, mutta toinen on jo sitten ihan muuta - vaarassa ovat nilkat, vanhempieni (jalassa olevat) tossut ja kaikki mikä liikkuu. Ja melkein kaikki mikä ei liiku. Kesken kovimman leikin olen välillä pyytänyt luokseni ja joka kerta Tara juoksee hirmu vauhdilla luokse. Tää on niiiiin helppo koira! Seuraamisharjoituksiakin ollaan tehty leikin lomassa, onkohan Tara katsellut toko-videoita? Meinaan, kun se tulee sivulla ja katsoo ylös kouluttajaan  ihan kuin isotkin koirat :D No, se namihan se tietenkin kiinnostaa, ja hyvä että on perso herkulle, sitä helpompi minulle!

Naksutin on käytössä kokoajan, melko hyvin ajoitus onnistuu mutta vielä on isännällä vähän opettelua. Alan jo itse olemaan ehdollistunut naksuttimen käyttöön, varmaan kun kiitän seuraavan kerran kaupan kassalla, naksautan samalla... :D

Aamupäivän treeniin kuului myös vapaana juoksentelua - nyt annan koiran juoksennella jo muutaman metrin päähän ja jos katoaa näkyvistä, pyydän luokse. Luokse tulo on aina vauhdikas ja kun se päättyy namiin ja naksautukseen joka kerta, luulen että tänään voidaan kokeilla jo vieläkin väljemmässä ympäristössä eli lähdemme metsätielle treenaamaan.

Yksinoloa ryhdytään harjoittelemaan tänään vähän kerrassaan.

Autoilu niin, että Tara on takaosassa koirakalterin takana toimi joten kuten, lyhyellä matkalla oli aika rauhaton ja ehkä rauhoittuu matkan kestäessä. Ajettiin ihan vain muutaman sadan metrin päässä olevalle metsätielle jossa käveltiin pikku pätkä. Taraa jännitti kovasti kun oli paljon muiden koirien hajuja eikä päästänyt minua paria metriä kauemmaksi. No, ainakin seuraamisharjoitus sitten oli sitäkin tehokkaampi.

Kohta lähdetään kyläilemään veljen luo, taas tulee ihan uusia ihmisiä ja paikkoja tutustuttavaksi.

Nonni, nyt ainakin viimeistään tuli todettua että Tara leikkii vieraiden  kanssa. Veljen luona leikki yltyi jopa raivokkaaksi eikä ollut mitään kynnystä mennä suoraan ventovieraan perässä pitkin pihaa leikin tuoksinassa. Jalkapallo osoittautui melkein yhtä hyväksi leluksi kuin kenkä.

 

Autossa Tara matkusti takaosassa, nyt siis matkaa reilut kolme kilometriä eli enemmän kuin päivän harjoituksissa. Ei oikein sujunut, huuto yltyi aika kovaksi ja tassut kaapivat tiuhaan... opettelua siis lisää, vähän pienemmissä erissä.

Auton peräosa on huippu, siellä saa namia!

Tänään lisättiin pikkuharjoitus listalle, treenattiin auton takaosassa istumista. Parin kerran jälkeen autolle piti mennä jo juosten, siellä nimittäin sai aina namia! Muutaman kerran kyytiin, nami, klik ja pois ja sitten kolme kertaa luukku kiinni niin että Tara sai nuuskutella rauhassa. Tämä riittää tältä illalta kun molemmille jäi kiva fiilis :)

Eilen aloitettiin luoksetulon harjoittelu ja tänään homma oli jo selvää kuin pläkki...

Home Alone

No ei nyt ihan yksin sentään, Tara jäi mummolaan kun minä kävin Mikkelissä asioilla. Pentu on alusta saakka tuntunut melko itsenäiseltä ja niinpä muutaman tunnin poissaolo ei näkynyt missään. Hyvin pärjäsi tyttö mummin ja ukin seurassa, rajut olivat kuulemma leikit välillä mutta koska uni vielä maittaa Taralle niin saivat hekin lepotaukoja.

Tara osaa jo melko hyvin pyytää ulospääsyä, oli päivällä tehnyt kaikki asiansa ulos! Hyvältä siis näyttää edelleen. Kakkeja ei ole tullut sisään kertaakaan, yöllä kahdet pissit olivat lattialla, melkein sanomalehdellä :)

Tänne-sana tuntuu jo toimivan, vaikka Tara on ulkona leikkimässä, se säntää läpi ötökkäverhon kun sitä kutsuu! Nopsa tyttö oppimaan. Makupala palkaksi ja naksuttimen naksaus merkkaukseksi, hyvin tuntuu sujuvan.

Pitihän se jo istumistakin alustavasti opetella, kun ensimmäinen vahingossa istahtaminen tapahtui, seuraavat tulivat jo melko hyvin... ei mene varmaan pitkään kun homma toimii.

Ensimmäinen aamu

Aamulla aamutoimien jälkeen suunnattiin takaisin Muurameen ja täällä majaillaan seuraavat kolme viikkoa. Aitasin pihalle iiiison alueen josta osa on katettua terassia, mukava peuhupaikka jossa saa revitellä ja johon voi kulkea itse ovesta. Muutaman kerran tänään Tara jo ihan itse kävi kakilla pissillä ulkona!!!! Toivottavasti tuo enteilee lyhyttä sisäsiisteysopettelua...

Tänäänkin tutustuttiin uusiin ihmisiin ja edelleen ennakkoluulottomasti menivät leikit.  Hyvälle näyttää toistaiseksi.

Ensimmäiset naksutinehdollistamiset tehtiin jo nyt - nami ja naksu - toistoja, Taran mielestä ihan hiton hyvä harjoitus kun ei tartte kuin napottaa silmiin ja herkkua tulee! Huomenna alkaa luoksetulon harjoitteleminen, päästään sitten vähän vapaammin olemaan kun se alkaa sujua.

Mummin Crocsit ovat paras lelu! Kun ne löytyivät, alkoi järjetön retuuttaminen, ympäri pihaa hirveällä vauhdilla!

D-day, 6.6.2014

Nyt se on totta, valtavan pitkän ajan jälkeen taloudessa on jälleen koira!

Meillä on ollut hieno startti - luovutuspäivä oli hirmuinen rypistys pikkuiselle - Tampereelta ajettiin Muurameen yhtä soittoa... olin kyllä jo jopa GPS:ään merkannut hyvät stoppipaikat ja ajattelin että heti kun Tara näyttää vähänkään levottomalta, pidetään tauko. Ei näyttänyt.

Kun oltiin puoli kilometriä ajettu, Tara kävi nukkumaan ja ainut elomerkki koko matkalla oli muutaman kerran tapahtunut kyljen kääntö. Muuramessa pidettiin puolentoista tunnin tauko ja Tara hurmasi "mummolassa" - saman tien leikkimään vanhempieni kanssa ja tietty kaikki paikat piti tutkia.

Annoin vähän ruokaa silläkin uhalla että puklu tulee, vaan turhaan hätäilin... aikaisempi toteutui, eli heti kun auto liikkui, kuului kopasta nautinnollinen haukotus ja pentu oli unten mailla.... koko matkan Jyväskylästä Mikkeliin, 140 km. Eikä se päivä tähän päättynyt, Mikkelissä lepäilimme pari tuntia ja taas mentiin...

Tara edusti vielä seuran illanistujaisissa - leikki vuoronperään tuntemattomien kanssa ja kiersi sylistä syliin. Kaksi kertaa paukahti skumppapullon korkki puolentoista metrin päässä, Tara ei muuta kuin uteliaasti katseli touhua. Tuo tytsi on terästä!

Tara taustalla, tyytyväisenä rapsutuksista ja huomiosta :)

Kun iltamyöhään päästiin kotiin, piti vielä leikkiä saalistusleikkiä - Jouni oli saalis. Leikki menee niin että Tara laukkaa hirmu vauhtia, loukkaa mahani yli kun makaan selälläni ja sitten jää vaanimaan ja hurjalla loikalla hyökkää päälle, yleensä nenää tavoitellen