Paimennuspäivä

Aamutuimaan ajeltiin Karjalohjalta Somerolle, Klossnerien lammastilalle Woollandiin. Perillä odotti upea maatilamiljöö ja kunnon aamiainen - pekonia, munakokkelia, ahvenfilettä... todellinen mestarien aamiainen tuvan pöydän ääressä polkaisi päivän kivasti käyntiin. Samalla tutustuttiin toisiimme ja käytiin teoria-asiat läpi.

 

Taipparin suorittajia oli viisi. Tara ei lampaista innostunut, siksi ei oikein arviointiakaan saanut tehtyä mutta jotain saatiin pienen keskustelun jälkeen paperille. Tässä kokonaisvaikutelma:
"Ei tiedä mitä lampaiden kanssa tehdä, ohjaajahakuinen. Rohkea. Koulutettavissa."

Tara käyttäytyi koko päivän todella hienosti - ei mitään turhia hillumisia vaikka koiria oli joka puolella. Uskomatonta että ollaan jo tässä vaiheessa, nyt tuntuu siltä että Taran kanssa voi mennä mihin vaan, milloin vain! Ja ollaan me mentykin!



Puolilta päivin pääsimme lounastamaan ja jälleen meitä hemmoteltiin, alkuruokana popsittiin herkullisia mätileipiä, pääruokana herkuteltiin savu- ja loimulohella... tuossa paikassa ymmärretään miten homma toimii!

 

Päivä oli upea, aurinko paistoi ja tunnelma oli äärimmäisen leppoisa. Olin aivan täysin lomalla, vaikea keksiä mukavampaa ajanvietettä. Iltapäivä meni ulkosalla paimennusta seuratessa, koiraihmisten kanssa  jutellessa ja kahvitellessa. Täydellistä!

Pääsimme vielä uudelleen lampaiden pariin ja koska nyt oli lupa vähän hetsata (taipparin aikana ei koiraan saa vaikuttaa), Tara vihdoin oivalsi että lampaitahan saa vähän hätistellä. Välillä joutui jo ihan hillitsemäänkin. Tara ei myöskään ollut millänsäkään kepin huitaisuista, tai siis ei ottanut itseensä vaikka kouluttaja kovaakin iski kepin Taran edessä maahan - kunnioitti toki eli lopetti juoksemisensa mutta jatkoi heti kun piti. Eli se kommentti rohkeudesta oli ok. Muutenkin meno oli ihan toista kuin taipparissa. Tätä pitää päästä kokeilemaan lisää!

 

Illalla oli vielä edessä Koirakoulu Vision keikka. Meidän vuoroamme siirrettiin kuudeksi joten ehdimme mukavasti Nurmijärvelle. Nyt jo tuntui vähän siltä että Tara on todella tiukilla ja meidän sessiomme menee huonosti... mutta mitä vielä! Tara toimi täydellisesti, paremmin kuin koskaan aikaisemmin! Tehtävänä oli vastaantulijoiden kohtaaminen. Tehtävää vaikeutettiin vaihtelemalla vastaantulijoita ja heistä tuli kokoajan tungettelevampia. Edes Taraa nimeltä kutsuva, lepertelevä "vastaantulija" ei saanut Taraa pois tolaltaan vaan Tara tarjosi kontaktia ihan niinkuin pitikin.

Todella mahtava päivä, raskas kaiken uuden ja monensadan kilometrin autossa matkaamisen vuoksi mutta Taran uskomattoman hyvä pinna ja sopeutumiskyky olivat enemmän kuin ilahduttavia asioita. Nyt viimeistään tiedän että minulla on koira jonka kanssa voi tehdä mitä vain.

 

 

Kohti Someroa

Reilu kolmesataa kilometriä taittui hujauksessa ja ehdimme perille iltaseitsemäksi. Matkakoira nukkui koko matkan, tai no, kerran nousi katselemaan maisemia mutta jatkoi sitten köllöttelyä.

Hotellihuoneessa alkoi paikkojen tarkistaminen juurtajaksaen. Käytiin pikku kävelyllä hotellin ympäristössä, Taran mielestä kamalasti kaikkea jännää joka puolella, häntä heiluu ja into on päällä.

Iltapalan jälkeen nyt köllötellään.

Tästä on n. tunnin ajomatka Klossnerien tilalle Somerolle eli seitsemältä aamulla matka jatkuu. Eli ihan normaali aamuherätys edessä, kannatti ehdottomasti ottaa tämä välietappi!

Hotellihuone on motellitasoa, ei mikään huono mutta ei mitään luksustakaan. Hinta 89eur. on kohtuullinen, valitettavasti aamiaista en ehdi aamulla hyödyntää kun lähtö on niin aikaisin. Tosin tarjosivat aikaistettua aamiaista mutta koska Somerolla odottaa aamupala en käytä mahdollisuutta hyväkseni.

 

Synttäripäivän riemuja

Syntymäpäivän kunniaksi vietettiin ulkona mukava keväinen päivä. Ensin käveltiin Merjan ja Nipsin luo ja lähdettiin porukalla pitkälle kävelylle Kalevankankaan metsiin. Nipsi ja Tara jaksoivat riehua keskenään koko viiden kilometrin lenkin, me olimme lisäksi tulleet kävellen jo neljän kilometriä Laajalammelta joten vähän alkoi jo Tarallakin askel painaa. Tara pääsi myös ihastelemaan ravureita kun oikaisimme raviradan kautta.

Kun Nipsi ja Merja palasivat kotiin, meillä matka jatkui kaupungille. Kauppakeskus Stellan läpi kävely on jo rutiini, tällä kertaa Tara oli poikkeuksellisen mallikkaasti ja kipitti nätisti vieressä, välillä kontaktia tarjoten. Tuli ihan ylpeä olo miten hienosti Tara jo osaa käyttäytyä! Väkeäkin oli paikalla paljon, aurinkoinen ilma, toripäivä ja ennakkoäänestys oli saanut ihmiset liikkeelle.

Torin reunalta suuntasimme satamaan istuskelemaan laiturin penkille ja lepuuttamaan jalkoja ja nautiskelemaan eväitä - Taralle oli jemmassa itse tehtyä maksaherkkua joka teki kauppansa.

Lopuksi vielä Kenkäveron kautta kotiin ja synttäripäivän lenkki oli siinä. Kaikkiaan reissulla vierähti aikaa neljä puoli tuntia, matkaa kertyi kuutisentoista kilometriä. Taralla kilometrilukema oli ihan omalla tasollaan - Nipsin kanssa revittelyssä kertyi valtava lisämatka.

 

Rallia Nipsin kanssa

Raviradalla

Satamassa huilaamassa

 

Reissu kartalla

Tara täyttää tänään vuoden!

Yksi kokonainen vuosi on Taralla koiranelämää takanaan! Millään herkkuövereillä ei juhlita vaan päivä pyhitetään kaikenlaiselle kivalle puuhalle - tavataan pari koirakaveria, ulkoillaan oikein kunnolla ja löhöillään.


Ruuu ja pennut. Tara jossain alimmaisena :)

Tara yhdeksän päivän ikäisenä


 

Mikkeliä ristiin rastiin

Tämän illan lenkki venähti yli kolmetuntiseksi, oli niin mahtava ilma, tuulesta huolimatta!

Alkuverryttelyksi käveltiin Urpolanlammen kautta, sitten keskustaan ja tehtiin perinteinen Stellan läpi ees-taas kävely. Paras muuten tähän mennessä! Tyyppi jaksoi tulla  tosi paljon kontaktissa ja minkäänlaista höntyilyä ei ollut!

Keskustasta jatkettiin satamaan, sieltä Rouhialaan, Peitsariin, Graanille... sitten vielä Kenkäveron kautta tutustumaan Mikkeli-puistoon jolloin Taralle myös koitti vapaus kun heti Kenkäveron jälkeen pystyin laskemaan koiran vapaaksi, sitten matka jatkui Kaihulle ja Laajammen (siis sen lammen) kautta kotiin.

Matkaa kertyi kuusitoista kilometriä, ihan kiva lenkki siis.

Palkkionamina toimivat jälleen tavalliset koiran nappulat, Tara siis sai ison osan päiväruuastaan lenkillä. Todella hyvin toimi tuo järjestely jälleen! Nyt sohvalla nukkuu reporanka pikku nahkiainen :D

Ravitsemusansa

Nyt kun on hetken miettinyt Taran pönäköitymistä, huomaa kuinka helposti taju hyvästä ravitsemuksesta katoaa. Niin oman kuin eläimenkin osalta.

Aloin ihan konkreettisesti selvittämään, kuinka paljon koiran namittaminen oikein merkitsee päivän annoksen suhteen. Vastaus: Todella paljon! Ahkerana treenipäivänä ruoka-annos jopa tuplaantuu! Asiaa hiukan tasapainottaa että vastaavasti treenien lisääntyessä kulutuskin lisääntyy mutta ei lähellekään samassa suhteessa.

Tara ei onneksi ehtinyt paisua enempää, oma silmäkin jo jotain varotteli, mutta Millan huomio herätti. Paino oli ihan jees vielä edellisen punnitsemisen hetkellä, silloin paino oli 19,4kg ja paino pysynyt tuossa reilut kaksi kuukautta. Vähentynyt liikunta juoksun vuoksi ja kasvun päättyminen aiheuttivat nopean pompsahduksen painoon jota kertyi reilu kilo hetkessä. Reilu kilo kuulostaa vähältä mutta on paljon suhteutettuna koiran painoon.

Mitäs nyt?

Taran paksu kausi oli onneksi vain reilun kahden kuukauden mittainen, paluu terveisiin mittoihin onnistuu helposti.

Tänään ruoka alettiin syömään suurelta osin lenkillä, tapa josta todella moni asioista perillä oleva taho on muistuttanut, ei jostain syystä ole minulla tullut käyttöön. Ja tänään lenkillä harmitti todella paljon tuo oma laiskuuteni - kun tähän saakka olen pähkäillyt miten löytäisin mahdollisimman hyvän palkkioherkun, palkkiona toimikin ihan arkinen koiranruoka! Päivän ruuasta puolet meni Taralle palkkiona lenkin lomassa, hyvällä ruokahalulla! Eihän tämän olisi pitänyt olla yllätys, monesta suusta on vinkkiä tullut, vasta nyt sain vietyä asian käytäntöön.

Tästä on hyvä jatkaa, kiitos Mirvalle ja Millalle jotka viimeisimpänä tuota olette minulle ehdottaneet :)

Se, mikä jäi mietityttämään, on se kuinka eläimet ovat meidän armoillamme tässäkin asiassa. Ihmisen häiriintynyt käyttäytyminen ravitsemusasioissa on johtanut mm. siihen että esimerkiksi Iso-Britanniassa jopa 15% hevosista kärsii metabolisesta oireyhtymästä. Luulen että koirien tilanne on huomattavasti pahempi. Kun olemme ruokkineet itsemme paksuiksi emmekä kestä hetkeäkään nälkää ja lohtu suruihin tulee ruuasta ja herkuista, ei ole ihme että vedämme läheiset mukanamme... niin lapset kuin lemmikitkin.

"Rakas, sinusta on tullut pullukka", koiranäyttelyssä Imatralla ja muita pääsiäisrientoja

Tänään oli Taralle ja minulle AIVAN uusi juttu edessä - herätys oli vähän viiden jälkeen ja aamulenkin jälkeen suuntasimme Imatralle Avia Sport- hallille koiranäyttelyyn! Etukäteen vähän mietitytti, kuinkahan käy... valtavasti koiria ja ihmisiä, aikamoinen tilanne vaikka paljon ollaankin ihmisjoukoissa oltu ja koiraryhmissäkin jonkin verran.

Ja hienostihan se meni! Tästä iso kiitos handlerille eli Millalle joka taitavin ottein pikakoulutti Taran kehähommiin, jotain oltiin yritetty treenata itsekin mutta esimerkiksi näyttelyhihnassa olo oli Taralle ihan uusi juttu, puhumattakaan kehässä kipittämisestä niin, että mukana on joukko muita koiria juoksemassa ja sitten vieras täti jopa kurkkii suuhunkin, ettäs kehtaa!

Kisamenestys jäi saamatta - vaikka arviointi olikin kiva, ei jatkopaikkaa herunut. Mutta omassa mielessämme voitimme ja isosti, kokemus oli kiva ja niin Taralle kuin minulle todella hyvää treeniä!

Tässä tuomarin pöytäkirja:
"11kk tosi reipas esiintyvä juniori sopivan kokoinen! Hyvä ilme. Pään tasapaino saisi olla parempi, kuin myös kulmaukset. Hyvä hännän kiinnitys, mutta aavistuksen lyhyt. Liikkuu hyvällä askelella." Ja sitten oli rasti kohdassa "Rodunomainen" suhtautumisessa tuomariin.

Kevythäkkikin tuli ostettua, siinäkin oli suuresti apua kun Milla oli mukana kertomassa mikä koko on järkevä, ja saipa Tarakin testata häkin ennen ostopäätöstä. Ja leluja, niitä tottakai piti ostaa :)

Oikein kiva pääsiäinen johon mahtui sukulointia Muuramessa, reissausta ja näyttely. Paljon hyvää harjoitusta ja kokemusta Taralle (ja isännälle). Ja pääsihän Tara jopa lehdenkantajaksi - mummin kanssa kun tulivat pikku lenkiltä niin Tara sai kantaa lehden kotiin asti, polleana oli koira tuosta tehtävästä :)

Tara pääsee laihdutuskuurille, "pari kiloa pois" kuului Millan kommentti ja siihen on helppo yhtyä. Namien syönti on vähän kostautunut - en ole namikulutusta huomioinut ruuan määrässä, jatkossa pitää olla tarkempi.

Tänään taas pääsi mielessään toteamaan miten loistava "kasvistäti" meillä on, niin hirmuisesti on Milla jeesannut matkan varrella! Iso, ISO kiitos Millalle :)



Tara Millan turvallisessa huomassa

 

Saalis