Ravitsemusansa

Nyt kun on hetken miettinyt Taran pönäköitymistä, huomaa kuinka helposti taju hyvästä ravitsemuksesta katoaa. Niin oman kuin eläimenkin osalta.

Aloin ihan konkreettisesti selvittämään, kuinka paljon koiran namittaminen oikein merkitsee päivän annoksen suhteen. Vastaus: Todella paljon! Ahkerana treenipäivänä ruoka-annos jopa tuplaantuu! Asiaa hiukan tasapainottaa että vastaavasti treenien lisääntyessä kulutuskin lisääntyy mutta ei lähellekään samassa suhteessa.

Tara ei onneksi ehtinyt paisua enempää, oma silmäkin jo jotain varotteli, mutta Millan huomio herätti. Paino oli ihan jees vielä edellisen punnitsemisen hetkellä, silloin paino oli 19,4kg ja paino pysynyt tuossa reilut kaksi kuukautta. Vähentynyt liikunta juoksun vuoksi ja kasvun päättyminen aiheuttivat nopean pompsahduksen painoon jota kertyi reilu kilo hetkessä. Reilu kilo kuulostaa vähältä mutta on paljon suhteutettuna koiran painoon.

Mitäs nyt?

Taran paksu kausi oli onneksi vain reilun kahden kuukauden mittainen, paluu terveisiin mittoihin onnistuu helposti.

Tänään ruoka alettiin syömään suurelta osin lenkillä, tapa josta todella moni asioista perillä oleva taho on muistuttanut, ei jostain syystä ole minulla tullut käyttöön. Ja tänään lenkillä harmitti todella paljon tuo oma laiskuuteni - kun tähän saakka olen pähkäillyt miten löytäisin mahdollisimman hyvän palkkioherkun, palkkiona toimikin ihan arkinen koiranruoka! Päivän ruuasta puolet meni Taralle palkkiona lenkin lomassa, hyvällä ruokahalulla! Eihän tämän olisi pitänyt olla yllätys, monesta suusta on vinkkiä tullut, vasta nyt sain vietyä asian käytäntöön.

Tästä on hyvä jatkaa, kiitos Mirvalle ja Millalle jotka viimeisimpänä tuota olette minulle ehdottaneet :)

Se, mikä jäi mietityttämään, on se kuinka eläimet ovat meidän armoillamme tässäkin asiassa. Ihmisen häiriintynyt käyttäytyminen ravitsemusasioissa on johtanut mm. siihen että esimerkiksi Iso-Britanniassa jopa 15% hevosista kärsii metabolisesta oireyhtymästä. Luulen että koirien tilanne on huomattavasti pahempi. Kun olemme ruokkineet itsemme paksuiksi emmekä kestä hetkeäkään nälkää ja lohtu suruihin tulee ruuasta ja herkuista, ei ole ihme että vedämme läheiset mukanamme... niin lapset kuin lemmikitkin.