Aamutuimaan ajeltiin Karjalohjalta Somerolle, Klossnerien lammastilalle Woollandiin. Perillä odotti upea maatilamiljöö ja kunnon aamiainen - pekonia, munakokkelia, ahvenfilettä... todellinen mestarien aamiainen tuvan pöydän ääressä polkaisi päivän kivasti käyntiin. Samalla tutustuttiin toisiimme ja käytiin teoria-asiat läpi.
Taipparin suorittajia oli viisi. Tara ei lampaista innostunut, siksi ei oikein arviointiakaan saanut tehtyä mutta jotain saatiin pienen keskustelun jälkeen paperille. Tässä kokonaisvaikutelma:
"Ei tiedä mitä lampaiden kanssa tehdä, ohjaajahakuinen. Rohkea. Koulutettavissa."
"Ei tiedä mitä lampaiden kanssa tehdä, ohjaajahakuinen. Rohkea. Koulutettavissa."
Tara käyttäytyi koko päivän todella hienosti - ei mitään turhia hillumisia vaikka koiria oli joka puolella. Uskomatonta että ollaan jo tässä vaiheessa, nyt tuntuu siltä että Taran kanssa voi mennä mihin vaan, milloin vain! Ja ollaan me mentykin!
Puolilta päivin pääsimme lounastamaan ja jälleen meitä hemmoteltiin, alkuruokana popsittiin herkullisia mätileipiä, pääruokana herkuteltiin savu- ja loimulohella... tuossa paikassa ymmärretään miten homma toimii!
Päivä oli upea, aurinko paistoi ja tunnelma oli äärimmäisen leppoisa. Olin aivan täysin lomalla, vaikea keksiä mukavampaa ajanvietettä. Iltapäivä meni ulkosalla paimennusta seuratessa, koiraihmisten kanssa jutellessa ja kahvitellessa. Täydellistä!
Pääsimme vielä uudelleen lampaiden pariin ja koska nyt oli lupa vähän hetsata (taipparin aikana ei koiraan saa vaikuttaa), Tara vihdoin oivalsi että lampaitahan saa vähän hätistellä. Välillä joutui jo ihan hillitsemäänkin. Tara ei myöskään ollut millänsäkään kepin huitaisuista, tai siis ei ottanut itseensä vaikka kouluttaja kovaakin iski kepin Taran edessä maahan - kunnioitti toki eli lopetti juoksemisensa mutta jatkoi heti kun piti. Eli se kommentti rohkeudesta oli ok. Muutenkin meno oli ihan toista kuin taipparissa. Tätä pitää päästä kokeilemaan lisää!
Illalla oli vielä edessä Koirakoulu Vision keikka. Meidän vuoroamme siirrettiin kuudeksi joten ehdimme mukavasti Nurmijärvelle. Nyt jo tuntui vähän siltä että Tara on todella tiukilla ja meidän sessiomme menee huonosti... mutta mitä vielä! Tara toimi täydellisesti, paremmin kuin koskaan aikaisemmin! Tehtävänä oli vastaantulijoiden kohtaaminen. Tehtävää vaikeutettiin vaihtelemalla vastaantulijoita ja heistä tuli kokoajan tungettelevampia. Edes Taraa nimeltä kutsuva, lepertelevä "vastaantulija" ei saanut Taraa pois tolaltaan vaan Tara tarjosi kontaktia ihan niinkuin pitikin.
Todella mahtava päivä, raskas kaiken uuden ja monensadan kilometrin autossa matkaamisen vuoksi mutta Taran uskomattoman hyvä pinna ja sopeutumiskyky olivat enemmän kuin ilahduttavia asioita. Nyt viimeistään tiedän että minulla on koira jonka kanssa voi tehdä mitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti