Canicross-harjoittelu etenee, 2. treenikerta

Toinen canicross-treeni. Nyt lisättiin vähän matkaa ja metsäpolkua lenkkiin. Kuudesta kilometristä ei polkua juostu kuin vajaa kilometri, pikkuhiljaa lisätään maastoa sekaan kunhan saadaan eteneminen varmaksi. Nyt vielä Tara saattaa yrittää juosta vierellä tai hidastaa - sitä ei polulla niin helpolla väistä joten haetaan varmuutta pururadalla.

Polulla Tara suorastaan syttyi juoksemiseen ja vetoa piisasi ihan kunnolla, kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Toinen paimennuspäivä

Hirmu hieno paimennuspäivä takana! Kuten edelliselläkin kerralla, aamu lähti liikenteeseen tukevalla aamiaisella, sitä ennen ehdittiin käydä Taran kanssa pieni aamulenkki lammastilan tiluksilla mikä olikin ihan paikallaan - olihan aamu alkanut jo viideltä kun lähdettiin Muuramesta Somerolle.


Tällä kertaa ei edes yritetty taippareita, vastineeksi päästiin lampaille kolme kertaa. Taralla oli aika kiva imu päällä ja perusasioiden treenaus sujui mukavasti. Ihan jo perusteiden opettelu on pikkutarkkaa ja hidasta puuhaa, ihan pienimpiä eleitä ja asentoja myöden. Kun lisäksi pitää pystyä vaikuttamaan useaan lampaaseen ja saada koira tekemään oikeita asioita, joutuu koira ja ohjaaja todella koville. Laji on siis äärimmäisen vaikea. Mutta palkitseva senkin edestä.


Päivä  lammastilalla on muutenkin todellista laatuaikaa koirakon molemmille osapuolille, tilan koirat esimerkiksi ovat niin hyvällä itsetunnolla varustettuja, että niitä ei pätkääkään kiinnosta vieraat koirat. Ne jolkottelevat vapaana ympäriinsä ja Taralle teki todella hyvää huomata että kaikkia koiria ei tarvitse moikata - nämä saattoivat hölkötellä ihan nenän ohitse täysin Taraa huomioimatta. Tästä seurasi Taran selvä rentoutuminen, mainiota treeniä!


Muutenkin Tara tuntui viihtyvän kun sai katsella muiden työskentelyä ja tehdä pikku kävelyreissuja päivän mittaan.


Vaikka päivä oli sateinen, kaikilla tuntui olevan kivaa, myös Taralla ja minulla :)

Tunnelmia ennen aamuviittä, iloinen ja energinen koira heti aamutuimaan.

Tilan koirat humputtelivat vapaana eivätkä yhtään "villinneet" Taraa.

Työläinen. Koira odottelee rauhassa kun emäntä kouluttaa.

"Kohta minäkin pääsen!"

Treenipäiväkirja - välipäivitys

Nyt alkaa seuraava vaihe treenin osalta. Tähän saakka ollaan tehty pitkää lenkkiä matalalla sykkeellä, lähinnä oman kuntoni takia. Liikaa massaa ja huonosti liikuttu kolme vuotta takana pisti miettimään että kannattaa aloittaa rauhassa ja totuttaa nivelet ja jänteet pikkuhiljaa aktiivisempaan liikkumiseen. Nyt kun perustaa on tehty näin, aletaan lisäämään intervalliharjoittelua mukaan. Canicrossin myötä intervallit tulevat automaattisesti mukaan - mikäs sen mukavampaa kuin vetää lenkillä muutama kunnon spurtti, Tarakin tykkää! Ja kun minulle (Tarahan on treenannut hyvin kokoajan) tulee mukaan kunnollisia sykkeennostoja, alkaa kunto varmasti paranemaan melko pian. Syyskuuksi ollaan jo vähän paremmassa kunnossa vaellusta ajatellen.


Leposykkeeni on nyt keskimäärin 53, katsotaan miten sille käy syksyyn mennessä.

Canicross - varusteet melkein kasassa

Ensimmäinen erä canicross-varusteita saapui. Todella hyvä vetovaljaat Taralle ja juoksuvyö minulle. Taran valjaat ovat Zero Short DC:t, Taran äidin eli Ruuun mittojen mukaan hankittu (kiitos Viitaniemen Heidille avusta) ja ne istuvat todella hyvin. Huomattavasti paremmat valjaat kuin käytössä olevat Hurtta Lifeguardit jotka nekään eivät huonot ole. Molempia tarvitaan - ajattelin käyttää noita uusia yksinomaan juoksulenkeillä, jos vaikka Tara yhdistäisi sen, että saa vetää juostessa, noihin valjaisiin. No, ei se varmaankaan noin mene mutta teen kuitenkin varmuuden vuoksi niin.

Juoksuvyö on One-Stop, erittäin mukava päällä ja veto tulee oikeaoppisesti pakaroiden taakse, ei ristiselkään. Ostin samalla joustokappaleen taluttimen päähän - se tekee koiran olon mukavammaksi kun terävät nykäisyt häviävät.

Ensimmäinen pikkulenkki käytiin tekemässä, Tara ymmärsi aika hyvin mistä on kyse ja veti juuri sopivasti. Tästä tulee ehdottomasti meidän harrastuksemme!

Tilasin Stadiumista vielä juoksupuvun ja maastojuoksukengät - lenkkareilla ei ole asiaa poluille juoksentelemaan vaan kantojen ja kivien vuoksi tarvitaan vähän pitävämpi jalkine. Ja toimivathan nuo maastojuoksukengät sitten hyvinä agilityjalkineina, kun joskus sinne saakka edetään. Kun loput varusteet saapuvat, alkaa meidän treenaamisemme toden teolla.

Päivitys 11.6.
Kävin eilen ostamassa liina-mallisen taluttimen juoksemista varten. Taluttimessa on lukko molemmissa päissä, sen siis saa näppärästi vetoliinaksi. Tavallinen painava narutalutin on huono juostessa - se alkaa heilua sivusuunnassa ja se ei varmaan ole koirasta kovin kivaa.

Poseeraus uusissa valjaissa.

Toka toko

Toinen tokopäivä. Kotiläksynä olivat edellisen kerran tehtävät eli käytännössä luoksetulo. Sitä treenailtiin sekä eteen että sivulle mm. Stellassa ja pitkin viikkoa milloin missäkin. Niinpä se meni ihan kivasti kun tsekattiin miten ollaan edetty.

Uutena asiana oli kiertäminen ja sitähän me ollaan Taran kanssa jo harjoiteltu agilityä ajatelleen ja koska se on uutena liikkeenä tokossa, saatiin kivasti yhdistettyä kahden lajin tarpeet. Kierto lähettämällä vastapäivään meni ihan hienosti, myötäpäivään on vähän vaikeampi joten sitä pitää treenata vähän enemmän.

Opeteltiin myös leikkimään, ja leikkihän Taralla on hyvää joten siinäkään ei tullut mitään ihmeitä vastaan, toki useampikin hyvä neuvo lähinnä minulle leikittäjänä. Eli "lypsäminen" niin että kun lelu on koiralla suussa, niin lypsävällä liikkeellä saadaan koiralle fiilis lelusta taistelusta ilman että kauheasti tulee vetoa - koiran itsetunto nousee ja kun se sitten lisää voimaa ja voittaa leikittäjänsä, itsetunto nousee entisestään. Tara harhautui lelu suussa liian lähelle toista treenaavaa koirakkoa joten meinasi saada belgiltä hampaankuvat takalistoonsa... oppiipahan pysymään erossa toisten treeneistä ;)

TOKO-kurssi alkoi

Nyt alkoi TOKO!

Kesä- ja heinäkuun maanantai-illat on pyhitetty TOKO-kurssille ja ensimmäinen kurssi-ilta on nyt takana. Paikkana on Siekkilän koulun kenttä.

Pienestäkin pätkästä voi kertyä paljon havaintoja, niin tässäkin tapauksessa. Ihan ensimmäinen havainto oli, että luvassa ei ole operantin ehdollistamisen mukainen eteneminen vaan teemme asiat perinteisemmin, käytännössä klassisen ehdollistamisen keinoin. Siinä ei sinänsä ole mitään huonoa - kouluttajan tapa on hyvin koiraystävällinen, haluaisin vain itse oppia operantin toimintatavan joten siinä mielessä olisi ollut kiva edetä sen metodeilla.

Toinen havainto oli kouluttajan hyvin jämpti tapa tehdä lyhytkestoisia harjoitteita. Ihan samaa ovat operantin puolen ihmiset takoneet päähäni - kiva nähdä että oli tyylilaji mikä tahansa, ei turhaan prässätä vaan hyödynnetään se hyödyllisin aika tehokkaasti ja sitten koira pääsee taas olemaan hetken rauhassa.

Kolmas mukava havainto on se, etttä koirat menevät autoon siksi aikaa kun kukin koirakko kerrallaan harjoittelee. Tätä ei tehty pentukurssilla ja niinpä tilanne oli kaoottinen koko ajan kun koiria kiinnostivat lajitoverinsa ohjaajaa enemmän. Ymmärrän että pikkuhiljaa häiriöitä lisätään mutta outoa on että PENTUkurssilla viimevuonna tehtiin kaikki harjoitukset äärimmäisen häiriön keskellä - monta koirakkoa vieri vieressä, muutaman metrin päästä ohi pyyhältävät hälytysajoneuvot, junat, pyöräilijät, koiran taluttajat...

Samalla kun oma koira on autossa odottelemassa, on paljon parempi mahdollisuus seurata vuorossa olevan koirakon tekemistä, se on erinomaista oppia itsellekin!

Ryhmä on mukavan pieni, meitä on toistaiseksi vain neljä. Kolme meistä haluaa treenata kisoihin tähtäävästi, yksi ilmoitti tavoittelevansa arkitottelevaisuutta vaikkakin koirasta on tulossa pelastukoira. Kaikki siis ovat tavoitteellisia treenaajia, hyvä niin.

Meidän ensitreeni oli ihan perusseuraamisen opettelua - ensin kieputtiin koirinemme pujottelurata toisten koirakoiden ympäri ja sen perusteella kouluttaja painotti kullekin koirakolle tiettyjä asioita. Taralla meni ihan kivasti tuo pujottelu, ei harhautunut kertaakaan vaan piti kontaktin. Sitten kun aloitimme sivulla kulkemisen, huomattiin muutama asia joita ensialkuun lähdetään korjaamaan. Eli nyt treenataan ihan vain peruskuviota, askel eteenpäin jolloin koiran on tultava rinnalla ja istuttava oikeaan kohtaan. Siinä kaikki. Samaa ollaan treenattu mutta liian pitkin siirtymin, kun tuo tehdään lyhyinä askelina, toistoja tulee treenikertaan paljon ja koska epäonnistumisia ei kannata treenata, tuossa ne eliminoidaan kun tehtävä pidetään tarpeeksi helppona alkuun. Sama pätee kaikkeen opetteluun, joskin vaatimustasoa pitää osata nostaakin silloin kun sen aika on.

Erittäin hyvä fiilis jäi tuosta kerrasta, innolla odottelen jo seuraavaa :)