Valmistautuminen vaellukselle, treenipäiväkirja osa 1

Yksi osa valmistautumisesta Pallas-Hetta- vaellukselle on tehdä "harjoitusvaelluksia" joilla pääsee jyvälle siitä, miten vähän pidemmät taipaleet taittuvat. Jatkossa on siis tarkoitus viikottain kävellä n. 20km lenkki, toki kaiken muun oheisharjoittelun lisäksi. Kesemmällä lisätään tuohon pidempään treenilenkkiin ensin kantamuksia ja vähitellen myös matkaa. Samalla Tara tottuu omaan reppuunsa, joka tosin vielä on hankkimatta.


Treenivaellusten lisäksi ohjelmaan tulee myös ihan perinteiset juoksulenkit, kunhan vaan pururata tuosta vähän sulaa. Hankin piakkoin Taralle juoksuvyön joustohihnalla jolloin juoksemisesta tulee molemmille mukavampi kokemus. Samalla tulee tehtyä uusi aluevaltaus - caniross!








Tänään tehtiin ensimmäinen treenivaellus, nyt vielä helppo eli suurin osa matkasta kuljettiin tietä pitkin mutta kyllä mukaan mahtui kaksi kilometriä umpihankeakin ja jonkin verran auraamatonta metsäautotietä. Matkaa kertyi kaikkiaan 18km ja aikaa kului neljä tuntia, eli suhteellisen ripeästi kuljimme kun ottaa huomioon että Tara saa myös jäädä nuuskimaan mielenkiintoisia hajuja niin halutessaan.

Lenkillä vähän hortoiltiinkin, kuvassa pallukka 10:n kohdalla tehtiin pieni harhareitti kun tie jolle olimme menossa ei ollutkaan kulkukelpoinen. Tästä oli seurauksena melkoista rämpimistä upottavassa hangessa, kulku helpottui kun päästiin Pitkäjärven jäälle, tosin vettä oli jäällä niin paljon että välillä kengät kastuivat ihan kunnolla. Väli pallukasta 4 pallukkaan 7 oli osin reiteen asti upottavaa umpihankea - ei kannata ylittää hakkuuaukeaa tähän aikaan... lunta piisaa huomattavasti enemmän kuin metsässä! Jäällä kulkemisen osalta tämä oli talven viimeinen jäällä pööppöily... nyt jo oli aika pelottavaa kun ohut pintajää ajoittain petti alta ja jalka vajosi muutaman sentin. Onneksi alla oli vielä pitävää jäätä mutta nyt oltiin jo riskirajoilla. Lopputalvi pysytellään visusti kuivalla maalla.

Tällaisella lenkillä tietenkin pitää jo olla tarkkana koiran kunnon suhteen, ei sillä etteikö sen kunto kestäisi, matkana tuo ei mikään valtava ole mutta esimerkiksi tassuihin tulevat haavat ovat ihan täysin mahdollisia. Toisaalta siinä missä itse pääsee hangessa kohtuullisesti etenemään, Tara joutuu jo tosissaan tekemään töitä etenemisen suhteen, eli kyllä se koiran ylirasittuminenkin mahdollista on. No, eipä tuo tyyppi kovin rasittuneelta tuntunut, tuolla jäätikköosuudella (12) tara veti hirmuiset hepulit kun oli tasaista alustaa - olipahan revittelyt! Ja viimeisellä kilometrillä kepin kanssa kirmaaminen oli ihan yhtä energistä kuin lähtiessäkin. Aivan mieletön kunto tuolla koiralla!

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi

"Oho, onpa jyrkkä kallio!" tuumaa Tara