Agility, ehkä paras yhteinen harrastus koiran kanssa!

Agilitykärpänen on nyt nähtävästi purrut lopullisesti... syksyllä alkanut alkeiskurssi muuttui talven myötä jatkokurssiksi ja nyt keväällä sitten kurssin jälkeen ovat treenit alkaneet treeniryhmissä.

Tara on alusta lähtien ollut äärimmäisen innoissaan aksaamisesta, ja se onkin se tärkein syy miksi jatkamme. Koiran ehdoilla mennään, heti jos vähääkään tuntuu että koiran into lopahtaa, homma lopetetaan. En usko siihen että koiraa "opastetaan" silloin kun hommasta tulee liian totista, "niska-perse-otteella", ja siksi onkin ollut aivan uskomattoman hienoa että kouluttajilla on alusta asti ollut täysin koiralähtöinen opetustapa! MIHINKÄÄN ei pakoteta, ja tulosta tuntuu syntyvän. Osa koirakoista on jo todella taitavia eikä meillä Tarankaan kanssa mitään hävettävää.

Ylipäänsä olen aina ihmetellyt sitä totisuutta ja överiksi menevää kunnianhimoa jota koiraharrastajistakin löytyy. Tuntuu absurdilta että harrastamisesta tehdään elämääkin suurempi asia ja hauskanpidon sijaan otetaan tiukoissa paikoissa käyttöön väkivaltaisiakin menetelmiä, kun "täytyyhän sen koiran tehdä kun sanon". Miksi? Ei siitä leipä ole kiinni, vain oma ego saattaa kokea kolauksen kun ei ole saanut koiraansa ruotuun. Toisaalta, arvostus todellisia koiraihmisiä kohtaan on noussut valtavasti tämän agilityyn hurahtamisen myöstä - kiitos käsittämättömän hyville kouluttajillemme, joilla tiedon ja taidon lisäksi sydänkin on paikallaan!

Äärimmäisen hienoa on ollut treeneissä mm. kuulla kouluttajilta kommentti "jutellaanpas vähän tuosta ei-sanasta ja siitä että jätettäisiinkö se pois"... ja kas kummaa, lopputuloksena on ollut tottelevaisia ja ennenkaikkea iloisesti ja luottavaisesti toimivia koiria! Erityisen tärkeää näin collie-ihmiselle, collie kun on kuitenkin yleensä pehmoinen ja herkkä koira.

Tarana kanssa olemme jo kahdesti osallistuneet "epiksiin", siis epävirallisiin kilpailuihin. Möllirataa eli aloittelijoiden helppoa rataa jolla ei niitä vaikeimpia esteitä ole (rengas, keinulauta, kepit jne.) ei vielä olla startattu vaan vielä olemme tyytyneet putkiluokkiin eli luokkiin joissa on vain pari hyppyä, esteet ovat putkia jotka ovat niitä helpoimpia esteitä.

Ensimmäinen kisa meni ihan kivasti - tarkoitus oli hakea iloinen rullaava suoritus ja niinpä parin ohimenon vuoksi suoritus oli hylätty. Silti suoritus oli meille hyvä - ihan eka kerta yleisön edessä kysyi Taralta paljon keskittymistä joka sen verran lipsui että starttia jouduttiin vähän hakemaan, sitä edelsi pieni kunkia kierros radalla.

Toinen kisa menikin sitten jo paljon paremmin, vaikka ei sijoituttukaan, tulos oli hyväksytty. Tara tuntuu ainakin noilla putkiradoilla olevan tuulennopea ja koska omat taitoni ovat mitä ovat, välillä saa ottaa kunnon spurtteja... ja niistä sitten tulee pientä ystävällismielistä vinoilua: "me tuolla tulospalvelussa kateellisina katseltiin teidän spurttinopeutta" :D

1. kisan rata.

2. kisan rata ulkomuistista piirrettynä.

2. kisan tuloskortti.
Aika oli erinomainen, ilman virheitä olisimme sijoittuneet kärkeen :)