Operantti ehdollistuminen, mitä se on?

Helena Telkänrannan luento 10.4.2016 viimeistään avasi ajatukset "operantin osalta". Kyseessä on monelta osin väärin ymmärretty termi jonka alle on kasattu kaikenlaista aina kuvitelmista alkaen.

Operantti ehdollistuminen jaetaan neljään osaan:

Positiivinen vahvistaminen

Positiivisessa vahvistamisessa eläimen tekoa seuraa hyvä seuraus. Siis jos koira esimerkiksi sattumalta istuu, se palkitaan välittömästi. Muutaman kerran jälkeen toimintaan liitetään vihjesana, esimerkiksi "istu", jolloin koira oppii että käskystä istumisesta seuraa palkkio. Koiraa ei millään lailla ohjata toimintaan vaan kouluttaja odottaa hetkeä jolloin koira itse tarjoaa haluttua käytöstä.

Menetelmä on erittäin lempeä sillä siihen ei sisälly minkäänlaista vaikuttamista. Tämä tekee menetelmästä myös erittäin tehokkaan - kun koira yhdistää asiat yksinomaan positiiviseen kontekstiin, se toimii halukkaammin kuin tilanteissa joihin sisältyy alistumista ja nöyryyttämistä.

Positiivisen vahvistamisen hyvä apuväline on esimerkiksi naksutin jonka avulla koiralle kerrotaan täsmällinen hetki jolloin se teki oikein. Ajoitus on äärimäisen tärkeää, puhutaan jopa kymmenesosasekunnin aikaikkunasta.

Naksutinkoulutus ei ole puhtaasti "operanttia" vaan se perustuu osaltaan klassiseen ehdollistumiseen. Klassista ehdollistamista käytetään kun koiraa opetetaan naksuttimen ääneen - alkuun naksuttimella naksautetaan ja välittömästi annetaan koiralle herkkupala. Näin koira oppii yhdistämään naksuttimen äänen positiiviseen kokemukseen. Jatkossakin naksuttimen ääntä tulee seurata herkkupalalla palkitseminen, naksutin on vain signaali oikeasta toiminnasta, palkkiota ei poisteta missään vaiheessa mutta sen voi antaa jonkin aikaa naksautuksen jälkeenkin. Menetelmä toimii erinomaisesti vaikkapa silloin kun välimatkaa koiraan on paljon eikä herkkupalan antaminen välittömästi ole mahdollista.

Usein puhuttaessa "operantista koulutuksesta" viitataan juuri positiivisen vahvistamisen käyttämiseen.

Negatiivinen vahvistaminen

Negatiivisessa vahvistamisessa eläimelle aiheutetaan epämukavuutta jota hellitetään kun eläin toimii halutulla tavalla. Esimerkiksi ratsastuksessa "apujen" käyttö perustuu negatiiviseen vahvistamiseen - pohkeiden käyttö hevosen liikkeelle saamiseen toimi juuri tällä periaatteella. Hevoselle aiheutetaan ikävä tuntemus napauttamalla sitä pohkeilla kylkiin. Voimaa lisätään asteittain tai pohkeiden sijaan käytetään raippaa kunnes hevonen lähtee liikkeelle. Välittömästi halutun toiminnon tapahduttua negatiivinen vaikutus poistuu.
Tässäkin oikea-aikaisuus on erittäin tärkeää ja niinpä ratasastuksenopettajat korostavat etteivät "avut saa jäädä päälle" vaan hellittämisen pitää tapahtua välittömästi hevosen toimiessa halutulla tavalla.

Koirankoulutuksessa esimerkki negatiivisesta vahvistamisesta on vaikkapa takapuolen painaminen alas istumaan opetettaessa. Koira kokee takapuolen päällä olevan painon ikäväksi ja purkaa tilanteen istumalla. Palkkiona on paitsi paineen hellittäminen, myös usein vahvistavana tekijänä muu palkinto, esimerkiksi makupala jolloin menetelmään yhdistyy myös positiivinen vahviste.

Positiivinen rankaiseminen

Postiivinen rankaiseminen ei termin alkuosasta huolimatta ole mitenkään positiivinen menetelmä. Siinä eläimen tekoa seuraa ikävä seuraus. Koirankasvatuksessa esimerkiksi on voinut olla tapana läpsäyttää koiraa kuonolle aina sen haukkuessa. Ajatuksena on tuolloin ollut opettaa koira pois haukkumisesta kertomalla sille että haukkumista seuraa aina kipu.

Menetelmä johtaa helposti päinvastaisiin seurauksiin kuin mitä on alunperin haluttu. Pelko saattaa ruokkia ei-toivottua käyttäytymistä entisestään ja esimerkiksi pelosta haukkuva koira pelkää entistä enemmän koska pelon aiheen lisäksi sillä on nyt pelättävänään myös kouluttajan aiheuttama kipu. Tämä johtaa pahimmillaan noidankehään, jossa kivuntunnetta lisätään kun koira ei opi. Koira vastaa mahdollisesti haukkumalla vielä enemmän josta seuraa vielä suurempi rangaistus jne.

Joissain tapauksissa menetelmä johtaa näennäisesti haluttuun lopputulokseen - koira saattaa alistua kun rangaistus kasvaa niin suureksi että se mieluummin opettelee peittämään pelkonsa. Puhutaan "opitusta avuttomuudesta" (learned helplessness). Tämä ei kuitenkaan ratkaise perusongelmaa - pelkotilaa joka alunperin sai koiran haukkumaan. Lopputuloksena saattaa pahimmillaan olla koira jonka pelko purkautuu räjähdysmäisesti aggressiona. Sama voi tapahtua myös vaikkapa hevosilla - kun positiivisen rankaisemisen kautta on saatu hevonen näennäisesti siedätettyä ärsykkeelle, tilanne saattaa purkautua äärimmäisenä pakoreaktiona. Näin opetetut hevoset voivat toimia pitkiäkin aikoja näennäisen turvallisesti mutta ne voivat olla pahimmillaan todellisia aikapommeja.

Negatiivinen rankaiseminen

Negatiivinen rankaiseminen tarkoittaa sitä, että eläimeltä otetaan jotain pois kun se toimii tavalla joka ei ole toivottava. Esimerkiksi hevosen voi opettaa olemaan kuoputtamatta kun tallissa jaetaan ruokaa viemällä ruoka-astiaa aina vähän kauemmas kun hevonen kuoputtaa, ja vastaavasti kun se on kuoputtamatta, vähän kerrassan tuoda ruoka-astiaa lähemmäs (Tuire Kaimio Relanderin ponitallilla koulutustilaisuudessa 2013).

Negatiivinen rankaiseminen on itseasiassa myös monien "operantisti" toimivien kouluttajien menetelmä ja on oikein käytettynä äärimmäisen tehokas.

YHTEENVETO

• "operantti" toimintatapa ei siis itsessään kerro, toimiiko kouluttaja lempeästi vai väkivaltaisesti eläintä kohtaan. Usein opernatilla tarkoitetaan toimimista positiivisen vahvistamisen keinoin.
• negatiivinen rankaiseminen voi kuulua myös lempeästi ja eläintä kunnioittaen kouluttavan työkalupakkiin, mutta se edellyttää paljon osaamista ja eläimen käyttäytymisen ymmärtämistä.
• Positiivinen rankaiseminen on eläimen kannalta kaikkein kovin tapa toimia ja se johtaa usein näennäisonnistumiseen. Se kuitenkin tekee helposti eläimestä pelokkaan ja taipuvaisen pelkoaggression purkautumiseen.
• on osattava erottaa, mikä on toimintaa pakkotilanteessa ja mikä koulutustapahtuma. Mikäli eläin toimii tavalla, jossa toiminta on vaaraksi sille itselleen tai ympäristölle, toiminta on katkaistava. Tällöin vaikkapa liekaan sitominen, pois hätistäminen tai eläimen sulkeminen häkkiin tai karsinaan EIVÄT ole kouluttamista vaan välttämätön hetkellinen toiminto. Niinpä esimerkiksi positiivista vahvistamista käyttäväkin voi joutua käyttämään pakkokeinoja. 
• ns. "operantti" toimintapa, silloin kun puhutaan lempeistä menetelmistä, ei juuri koskaan ole puhtaasti positiivisen vahvistamisen käyttämistä vaan siihen sekoittuu niin klassista ehdollistamista kuin negatiivista rankaisemistakin.