On merkillistä että vieläkin osalla koiraharrastajista ja miksei myös hevosharrastajista on käsitys että kouluttamiseen pitää sisällyttää väkivaltaa. Siis koiran pakottamista tai epämukavuuden lisäämistä. "Niska-perse-otteella pitää opettaa"- julistavat jotkut tahot, nytpä siis lähdin ottamaan selvää, pitääkö todella. Liian usein kuulee kuinka ns. operantisti kouluttavia ylenkatsotaan ja tietämättömyyttään ei ymmärretä mihin toiminta perustuu. Yleisin harhaluulo on, että positiivisen vahvistamisen käyttäjät jotenkin hempeilisivät koiriensa kanssa ja eivät esimerkiksi puutu tilanteeseen jossa koira aiheuttaa varaa tai altistuu sille itse. Nämä ihmiset eivät ymmärrä (tai halua ymmärtää), mikä ero on ei-toivotun tilanteen katkaisemisella ja koultusmenetelmällä. Joskus jopa olen kuullut sanottavan että "ei siinä kuule naksuttimella naksutella kun sakemanni menee toisen koiran kimppuun!". Juu, ei naksutella, eikä naksuttele positiivista vahvistamista käyttäväkään. Kyllä hänkin katkaisee tilanteen, silloin kyse on tilanteeseen puuttumisesta, EI koulutusmenetelmästä.
Ensimmäinen luento oli 10.4. Helena Telkänrannan luento "Koiran tunne-elämän vaikutus oppimiseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen". Luento oli aivan loistavaa tietoa suoraan tutkijan maailmasta, Helena on tehnyt pitkän ja merkittävän uran biologina ja myös rutkasti kenttätyötä mm. Intiassa norsukouluttajana. Silti moni wanna-be-koiraharrastaja muutaman koiran kasvatuskokemuksella tuntuu "tietävän" asioita paljon paremmin... surullista. Vaivautuisivat edes ottamaan asioista selvää eikä jauhaen aina sitä samaa tyhjää argumentointia joka perustuu ajatukseen "näin on aina tehty".
22.5. alkoi toinen luentosarja joka koostuu seuraavista luennoista:
Su 22.5. Dominanssi koirilla - mitä nykyinen tutkimus oikeasti tästä sanoo?
Su 21.8. Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus?
Su 25.9. Pelot, ääniarkuus ja eroahdistus - vaikuttavat tekijät?
Su 6.11. Koiran kognitio - mitä siitä tiedetään?
Su 22.1. Koira-avusteinen toiminta – mitä se on ja onko siitä oikeasti hyötyä?
Dominanssiluento on nyt takana, biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiira veti erittäin vakuuttavan setin aiheesta, vailla kiihkoa, vain niihin seikkoihin perustuen, jotka tällä hetkellä ovat vallitsevia käsityksiä tiedemaailmassa. Mm. Bradshawn väitteet dominanssin olemassaolemattomuudesta saivat huutia, dominanssi on kiistämätön olemassaoleva asia joka Tiiran mukaan ei kuitenkaan tarkoita aggression tai alistamisen tarvetta koulutuksessa - itseasiassa esimerkiksi susilaumassa alfayksilöt EIVÄT osoita aggressiivistä dominanssia. Toki taisteluitakin syntyy, mutta ne ovat harvinaisia ja liittyvät yleensä laumojen väliseen reviiritaisteluun. Itse laumassa aggressiot ovat erittäin harvinaisia.
Siispä sen "pureehan koiraemokin pentuaan tarvittaessa"- höpöhöpö-käsitteen voi unohtaa. Se, että ihminen kuvittelee osaavansa rangaista esimerkiksi koiranpentua juuri kuten emäkin "rankaisisi", on naurettava kuvitelma ja paljastaa kuinka onnettoman vähän kykenemme ymmärtämään kuinka monimuotoinen ja hieno esimerkiksi koirien välinen elekieli on - se koostuu valtavasta joukosta erilaisia eleitä, ääniä ja jopa hajuja joiden juuri oikea-aikainen annostelu on mahdotonta ihmiseltä jonka aistiensa osalta ei ole lähekään koira ylivertaisia aisteja.
Yhtenä hyvänä esimerkkinä oli tuo "pakota koira selälleen niin olet sille johtaja"-käsitys. Missään olosuhteissa susilaumassa, eikä edes koiralaumassa esimerkiksi alfayksilö käännä toista yksilöä selälleen. Jos selälleen känntymistä tapahtuu, kyseessä on aina alistumista osoittavan yksilön ele, jonka siis se alistuva osapuoli tekee. Tätä ei ymmärretä ja niinpä vaan edelleen kuulee kuinka koiralle pitää näyttää alistamalla, kuka on isäntä. Huh huh!
Luvassa on vielä monta luentoa, innolla odotan jatkoa!
Palaan vielä aiheeseen "Operantti koulutustapa", ihan siksikin että myös se kepillä hakkaaminen tai vaikka sähköpannan käyttökin on "operanttia". Kyseessä on se koulupsykologiastakin tuttu "välineellinen ehdollistaminen" jota nykyään kutsutaan hiukan hämäävästi operantiksi ehdollistamiseksi. Helenan kertoman mukaan kyseessä on termi joka alunperin sorvattiin tiedeyhteisön käyttöön ja joka sitten, hiukan onnettomasti Helenan mielestä, kulkeutui myös maalikoiden kielenkäyttöön. Mutta tästä myöhemmin erillisessä artikkelissa.
 | |
| Pitihän se Helenan kirja "Millaista on olla eläin?" pyytää omistuskirjoituksella... Taralle :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti